Toolbar
  • NEWS

Elokuva huikeasta saaristoluonnosta ja pienen perheen maailmannavasta 

"Kalliolla on outo kivi. Isä sanoo, että se on luonnonihme, mutta ei se ole. Isä on sen sinne itse asettanut." 

Näillä vajaan kymmenkesäisen Elin-tytön sanoilla alkaa ulkosaariston arjesta ja ihmisen ja luonnon läheisestä suhteesta kertova dokumenttielokuva ”Sisukivi”. Outo kivi on Elinin isän Göranin luomus: luonnon muovaama veistos joka symbolisoi sitä että mahdotonkin on mahdollista - kunhan uskoa ja sisua riittää. 

Tytär Elin, isä Göran ja perheen äiti Rosita Stenroos asuvat ympäri vuoden pienellä Husön saarella Ahvenanmaan ulkosaaristossa. Saarella asuu ympäri vuoden vain viisi ihmistä. Elantonsa Stenroosien perhe saa lukuisista töistä: selviytyäkseen saaristossa on oltava sen seitsemän ammatin taitaja. Perhe pitää lampaita, tekee kynttilöitä, linnustaa ja kalastaa. Paras palkka tulee kuitenkin siitä, että kuluttaa mahdollisimman vähän. 

Elin oli dokumentin kuvausten alkaessa kahdeksanvuotias. Nuoresta iästään huolimatta hän osallistuu päivittäin saaristotilan töihin: eläinten ruokkimiseen, lintujen kynimiseen, kalastukseen… Hän on ikäisekseen poikkeuksellisen taitava - ja myös sanavalmis: "Ei minua haittaa vaikka olen saaren ainoa lapsi. Täällä voi vain lähteä vaikka kukkia poimimaan ilman että kukaan tulee valittamaan" Elin kertoo. 

Elin, Göran ja Rosita asuvat keskellä kauneinta saaristoa. Merikotka pesii omalla kotisaarella ja lähiluodot ovat hylkeiden valtakuntaa. Elokuvassa päästään aitiopaikalta seuraamaan saaristoluonnon huikeita tapahtumia vuoden eri aikoina. Samalla kertaa kun Sisukivi on kuvaus perheen omavaraisesta elämästä, on se myös dokumentti ihmisen ja luonnon poikkeuksellisesta ja läheisestä suhteesta. "On tärkeää ymmärtää, että ihminen on osa luontoa, pieni osa”, Göran kiteyttää ja jatkaa: ”Ihminen on onnellinen kun hän on omassa maailman keskipisteessään - Husö on minun maailmannapani." 

Stenroosien kotisaari on kuin suoraan Astrid Lindgrenin kirjoista: kaunis ja innostava. Siinä missä Elin on pieni ja hentoinen, Göran on 130-kiloinen järkäle, joka pitkine punaisine partoineen muistuttaa erehdyttävästi viikinkipäällikköä. Perheen äiti Rosita on kuin Myrskyluodon Maija: viisas, kärsivällinen ja monitaitoinen. Göran on luontainen johtaja, mutta johtajallakin on heikkoutensa: kun Elin laittaa kätensä lanteilleen ja komentaa isäänsä Göranin ei auta kuin totella. 

Idylliä varjostaa kuitenkin kasvava huoli meren tilan heikkenemisestä: kalaa ei tule entiseen malliin ja sinilevälautat haittaavat uimista. 

”Kun olin pikkutyttö, merenpohja oli puhdas - nyt se on pelkkää harmaata levämassaa. Tuntuu tosi pahalta, koska merihän on meille koko elämä”, Rosita sanoo. 

"Kun katsoo miten meri voi, tuntuu että itse sairastuisi" lisää Göran. Hän haluaa silti uskoa huomiseen: ”Minulla on Martin Lutherin elämänasenne: vaikka tietäisin että huomenna tulee maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun." 

Filmille kuvattu Sisukivi-dokumenttielokuva on kunnianosoitus paitsi uhatulle saaristolaiselle elämäntavalle ja saaristoluonnolle, myös klassiselle seurantadokumentille. Elokuvan tekijät vierailivat vuosina 2002-2004 Husössä toistakymmentä kertaa. 

Kesto: 63'34" / 58'55"
Tuotantovuosi: 2004
Käsikirjoitus, ohjaus ja kuvaus: Petteri Saario
Täydentävä kuvaus: Jan Henriksson
Leikkaus: Petteri Saario & Raimo Raitahila
Musiikki: Perttu Hietanen
Tuotanto: Tekstivirta, NDR, Yle Teema
Tekijänoikeuksien haltija: DocArt 

Lisätietoja
DocArt / Tiina Saario, puh. 040 733 9300, tiina.saario(a)wildfin.com

Tunnustukset ja festivaalit

  • International Nature Film Festival (IWFF) 2006, Missoula, USA, kunniamaininta
  • Göteborg Film Festival 2005, Sisukivi Nordic Light -sarjassa
  • Wildlife Vaasa Nature Film Festival 2004, tuomariston erikoispalkinto elokuvalle Sisukivi Matsalu International Nature Film Festival 2004, Viro, Sisukivi kilpailusarjassa
  • Filmfestivalen Vera 2004, Maarianhamina, 3. palkinto

Sisukivi Porvoon Bio Rexissä 28.10.2015 klo 19.