Blogi: luovasti luonnosta

Kalifornian elikseni

Olemme nyt jo kymmenettä viikkoa Yosemiten kansallispuiston alueella ja sen lähistöllä, ja elislistani kasvaa kasvamistaan. Eliksellä tarkoitan tässä elämäni ensimmäistä havaintoa jostakin tietystä lajista.

Näkemistäni lajeista vain kaksi näyttää olevan samoja kuin Suomessa, eli kottarainen ja korppi. Kottarainen on tuotu Pohjois- Amerikkaan eurooppalaisten toimesta, mutta korppi taitaa olla syntyperäinen täälläkin. Tunnistan toki useimmat eläinlajit myös täällä, mutta ne näyttävät kovin erilaisilta tuntemiini verrattuna. Tähän mennessä olen nähnyt ainakin seuraavat, joko luonnossa vapaina liikkuvina tai maantiellä raatoina: närhi, kolibri, rastas, tiainen, tikka, haukka, kondori, viiriäinen, pyy, lisko, skinkki (scincidae), lepakko, käärme, kilpikonna, karhu, kojootti, kauris, majava, murmeli, orava, maaorava, pesukarhu, haisunäätä, opossumi, myyrä, maamyyrä, hiiri, hyönteinen. Nyt olisi jo korkea aika kaivaa esille paikalliset lajikirjat, josta löydän englanninkielisten nimien lisäksi latinankieliset nimet ja niitä googlaamalla etsiä suomenkieliset vastineet. Linnut ja nisäkkäät on helppo löytää suomeksi, lämpimät kiitokseni Birdlife’lle ja Luonnontieteelliselle keskusmuseolle!

Tuumasta toimeen, siis! Päätän aloittaa kotipihastani, jotten haukkaisi liian suurta palaa kerrallaan. Tukikohtamme sijaitsee  n. 800 metrin korkeudella Sierra Nevada vuoristojonon länsirinteillä. Asumme Midpines-nimisessä n. 400 asukkaan pienessä kylässä, joka perustettiin suuren kultakuumeen alkuaikoina. Matkaa San Fransiscon suurkaupunkiin on non 300 km.

(Photo: Marina Henriksson) Midpines’in  keskusta koostuu  kyläkaupasta, jossa bensan tankkauspiste ja keltainen yleisöpuhelin. Muistolaattaa kertoo kulta- ja bariumkaivoksista, jotka vaikuttivat kylän syntyyn, mutta jotka nyt jo on suljettu kannattamattomina

Aamu alkaa hämärtää kello viiden aikoihin, mutta ensimmäiset varsinaiset auringonsäteet löytävät tiensä puutarhaamme vasta kolmisen tuntia myöhemmin. Ja täällä voi todellakin olettaa, että päivästä tulee aurinkoinen, koska pilvipäivät ovat harvinaisia, ainakin keväällä ja kesällä. Lämpömittari näyttää 12 celsiusastetta aikaisin aamusta, mutta keskipäivän aikaan asteita onkin jo 20-30 asteen välillä. Avaan puutarhaan vievät ovet varovaisesti: ensin varsinainen lukollinen ovi ja sitten metallista tehty hyttysovi, jonka voi myös lukita. Toki olen jo ehtinyt vilkaista ikkunoista, josko näkyisi mahdollisia luontovierailijoita.

Ovi avautuu, ja oven takana olevan pensaan toisella puolella näkyy liikettä. Mustahäntäkauris (Odocoileus hemionus/Mule deer) ja toista vuotta vanha vasansa nousevat makuupaikoiltaan siirtyäkseen vähitellen muualle.

(Photo: Marina Henriksson) Mustahäntäkauris (Odocoileus hemionus) on yleinen laji Kaliforniassa.

Olemme porukalla ihmetelleet miksi kauriit liikkuvat viime vuoden vasojensa kanssa, ja missä ovat uudet tämän kevään vasat? Emme saa vastausta tähän kysymykseen nytkään, mutta kaksikkoa on kiva katsella ja seurata eläinten liikkeitä kun ne rauhallisesti siirtyvät muihin maisemiin. Toivon mukaan ne nousevat talon takana olevaa rinnettä ylöspäin, josta alkaa Sierra Forest Nationalin alueet (vastaavat Metsähallituksen maita Suomessa). Jos ne menevätkin alamäkeä, niin silloin vastassa on yksi neljästä Yosemiten kansallispuistoon vievistä vilkasliikenteisistä väylistä. Olen nähnyt kymmeniä kauriita auton ikkunasta, ja niistä viisi oli valitettavasti jäänyt liikenteen alle.

Myös villikalkkunanaaras (Meleagris gallopavo/Turkey) poikasineen viihtyy puutarhassamme:

(Photo: Marina Henriksson) Villikalkkuna (Meleagris gallopavo)

Villikalkkunanaaraan erityisherkkua taitaa olla valkomulperipuun (Morus alba) marjat, jotka kypsyvät pitkän ajan kuluessa, ja tarjoavat hyvää vitamiinipitoista ravintoa erityisesti sen poikasille. Välillä naaras hypähtää hamuilemaan puun alimmilla oksilla olevia marjoja, poikaset tyytyvät maahan tippuineiden marjojen ahmimiseen. Olen ihmetellyt suurta poikasmäärää, ja eräänä aamuna kalkkunanaaraita olikin kaksi, joista toinen toista selvästi nuorempi aikuinen. Ovatko poikaset yhteisiä, kahden eri poikueen lintuja, vai toimiiko nuorempi naaras ikään kuin apuvahtina, joka ilmoittaa lähestyvistä vaaroista? No ainakin tiedetään, että linnut mielellään liikkuvat suurimmissa parvissa myöhemmin kesällä.

Valkomulperipuu on mustamulperipuun tapaan (Morus nigra) ikivanha kulttuurikasvi, joka on liikkunut ihmisten matkassa heidän muuttaessaan paikasta toiseen. Valkoinen mulperipuu tunnetaan erityisesti Kiinassa nimellä silkkitoukanpuu, koska se toimii kasvu- ja ruokailualustana silkkitoukille. Sen marjat ovat erittäin herkullisia ja makeita, mutta niitä on aika vaikea irrottaa puusta ehjinä. Yleensä suuri osa marjan mehuisasta osasta valuu sormien välistä hukkaan.

(Photo: Marina Henriksson) Valkomulperipuun (Morus alba) marjan kypsyessä puu muuttuu puutarhamme maagiseksi puuksi, koska niin monet eri lintulajit tulevat ruokailemaan sen oksille tai poimimaan maahan pudonneita marjoja.

Kalkkunoista päästäänkin kätevästi kalkkunakondoriin (Cathartes aura/Turkey-Vulture). Niitä näkyy leijailevan lähistöllä lähes päivittäin. Yksi selitys sille on aikaisemmin mainittu valtatie, ja yliajetut eläimet. Muita petolintuja on esim. ruostehiirihaukka (Buteo lineatus/Red-Shouldered Hawk) ja amerikanhiirihaukka (Buteo jamaicensis/Red-Tailed Hawk). Erityisesti ruostehiirihaukka viettää paljon aikaa puutarhan kulmassa olevan sähkötolpan nokassa.

Siirrytään hetkeksi suurista linnuista pienempiin. Mainitun sähkötolpan muita hyödyntäjiä on mm. terhotikat (Melanerpes formicivorus/Acorn Woodpecker). Puutarhan pienin lintu kuuluu maailman pienimpiin lintulajeihin: rubiinipartakolibri (Calypte anna/Anna’s Hummingbird).

(Photo: Marina Henriksson) Rubiinipartakolibripariskunta (Calypte anna) puolustaa innokkaasti ruokinta-automaatin antia. Kuvassa naaras.

Kolibrit ovat ehdottomasti suosikkilintujani tämän matkan aikana. Niitä seuratessa tulee mieleen lapsuuteni Disney’n luoma satuolento Helinä-keiju, vaikka Helinä taitaa olla enemmän päiväkorento kuin lintu. Mutta samalla tavalla se saapuu ihmistä kohti pysähtyäkseen joitakin sekunteja silmien tasolla hyrisemään ja ikään kuin kysymään “kuka olet ja mitä täällä teet”? Paikallisten asukkaiden tapaan minäkin olen ripustanut nektariautomaatin pensaan suojiin. Siitä seuraamme kolibrien ruokailua ja elämän dramatiikkaa, varsinkin nyt kun toinen pesintä on juuri käynnistynyt, ja uusia kilpailijoita on ilmestynyt tätä kätevää ruokintaa hyödyntämään.

Lopuksi vielä neljä lintua, joista on kaksi eri lajimuotoa riippuen vuoren korkeudesta. Ylemmällä vuorilla sijaitsevassa Yosemiten kansallispuistossa pesii samettinärhi (Cyanocitta stelleri/Steller’s Jay), ja täällä alempana sijaitsevassa puutarhassamme kalifornianpensasnärhi (Aphelocoma californica/Western Scrub-Jay):

 

 

Toinen puutarhamme vakiokävijöistä on kalifornian tupsuviiriäinen (Callipepla californica/Californian Quail). Tällä pariskunnalla oli yhdeksän poikasta tänä kesänä:

(Photo: Marina Henriksson) Kalifornian tupsuviiriäinen (Callipepla californica) on myös Kalifornian valtion kansallislintu.

Ylemmillä rinteillä viihtyy toinen viiriäislaji, eli vuoriviiriäinen (Oreortyx pictus/Mountain Quail). Nämä kaksi eri viiriäistä on helppo tunnistaa viiriäisiksi ulkonäkönsä perusteella, mutta niiden ääntely poikkeaa paljon toisistaan.

Tässä siis kielitieteilijän kuvaus luontokokemuksistaan. Toivon mukaan mahdolliset luontoon liittyvät asiavirheet eivät haittaa lukemista liikaa!

 

 

 

 

 

 

 

 

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress