Blogi: luovasti luonnosta

16.7.2012 – Viimeistä päivää Espanjassa

Näimme Pyreneitten komeita vuoria, Barcelonan kiehtovan suurkaupungin ja Ebro-virran. Vaikka valtaosa Espanjan maasta on yksitoikkoista viljelymaata tai piikkipensaikkoa kasvavaa vuorenrinnettä, on tämä maa monine luontokeitaineen eräs Euroopan mielenkiintoisimpia luontoretken kohteita. Lisäksi täällä on yleensä lämmintä sekä aina ystävällisiä ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa tulee toimeen jopa ilman erikoisempaa kielitaitoa, kummallakaan puolella.
Useita kertoja olen tällä matkalla ajatellut matkustamisen helppoutta ja sitä, millaista se oli kun kävin ensimmäistä kertaa Espanjassa vuosikymmeniä sitten. Silloin kuljettiin tullin läpi ja paluumatkalla sai jännittää, josko ylimääräinen mallasviskipullo löytyy matkatavaroista. Siihen aikaan piti turvautua julkisiin liikennevälineisiin maaseudulla kulkiessa. Euroista ei ollut tietoakaan, vaan kotipankista piti ennen lähtöä tilata matkashekkejä, ”mielellään dollareissa”. Shekki kädessä sitten jonotettiin paikallisessa pankissa ja yritettiin vaihtaa sitä pesetoiksi. Hotellista saattoi yrittää soittaa kauaksi Suomeen, mutta se oli kallista eikä moneen soittoon ollut varaa. Nyt jo lentokentällä kännykkään tulee tekstiviesti, joka kertoo puhelun Suomeen maksavan 35 senttiä ja sen vastaanoton täällä 10 senttiä minuutissa. EU on todellakin onnistuneesti helpottanut ihmisten ja pääomien liikkumista unionin sisällä.
Viimeisin hieno uudistus maailman vuoristojen valloittajalle onkin sitten amerikkalaista alkuperää. Aivan verraton matkakaveri oli taas tälläkin matkalla navigaattori, joka löysi pienetkin kadut joka vuoristolaaksossa. Navigaattorissa asuva pienen pieni Kati on tavattoman kärsivällinen, mutta toisinaan hän vähän nalkuttaa. Väsytti kuunnella kerta toisensa jälkeen ”käänny ympäri, jos mahdollista”. Uutena oli Espanjassa ohje ”käänny sadan metrin päässä kiertoliittymässä vasemmalle, neljäs poistumiskaista”. Näitä liikenneympyröitä sattui kohdalle kymmeniä päivässä.
Mainitsin jo jotakin espanjalaisten pikkukaupunkien labyrinteistä. Barcelona on suurkaupunki, mutta senkin syrjäkadut ovat kapeita. Espanjassa pysäköintikulttuuri on hyvin luovaa, sillä hätävilkkujen käyttö mahdollistaa kaikki ajateltavissa olevat parkkeeraukset. Tavan takaa syntyy tilanteita, jolloin katu on tukossa. Navigaattorikaan ei aina auta, sillä korkeiden talojen välisissä katukuiluissa yhteys satelliitteihin katkeaa. On kuitenkin pakko myöntää, että ilman tätä laitetta ei autoilusta – tai ainakaan perille löytämisestä – olisi tullut mitään Barcelonassa.
Lisäksi meillä on tämä internet. Nyt nettiin pääsee jo aika helposti kaikissa kaupungeissa. Internetin avulla voi hakea tietoa seuraavien päivien matkakohteista sekä selata seudun halvimmat hotellit. Yllätyin, kun sain huomata netissä olevan saatavissa saman hotellin huoneita puolet halvemmalla kuin kävelemällä tiskin taakse. Kun Andorrassa tinkasin vastaanottovirkailijalta huonetta ”nettihintaan”, ohjasi hän minut aulassa olevalle päätteelle, josta pääsi nettiin hintaan 1 euro ja 10 minuuttia. Varaaminen tyssäsi sillä kertaa siihen, että paikallinen tietokone käänsi pyytämättä sivut heti espanjaksi tai katalaaniksi, enkä osannut tehdä varausta sillä kielellä.
Matkustamisen lisäksi jäimme moneen kertaan pohtimaan kokemiemme vuoristojen sekä niiden ihmisten samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia. Samalla tavoin olemme kulkeneet Kalliovuorilla, Kaukasuksella ja nyt Pyreneillä. Kiehtovia ovat kaikki. Pohdinnan lopputulos on kuitenkin, että pitää jatkaa tutkimuksia, päätelmien teko tällä aineistolla on ennenaikaista.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress