Blogi: luovasti luonnosta

23.6.2010 – Columbia-joen laaksossa ja Kalliovuorten sydämessä

Ylitimme vuorijonon ja saavuimme Columbia-joen laaksoon.  Tämä joki on kuuluisa, suurin kaikista Tyyneen mereen laskevista virroista tässä maanosassa ja samalla toinen kahdesta suuresta, jotka saavat alkunsa Kalliovuorilta. Columbia-joen latvat ovat itäisillä Kalliovuorilla, jossakin Brittiläisen Kolumbian ja Albertan rajoilla, josta se virtaa ensin luoteeseen, kääntyy sitten etelään, ylittää 49. leveyspiirin – valtioiden rajan – kiemurtelee pitkään Yhdysvaltojen puolella ja laskee lopulta mereen Washingtonin ja Oregonin rajaa myöten.

Se on antanut nimensä koko tälle 4,5 miljoonan asukkaan provinssille. Tämän virran varrelta on löydetty ihmisasutuksen jälkiä yli 10 000 vuoden takaa, mutta tämän vesireitin löysi ensimmäisenä valkoisena miehenä David Thompson –niminen Hudson Bay Companyn kartoittaja vuonna 1810, ja tämä joki avasi ensimmäisen tien preerian suurilta tasangoilta Kalliovuorten yli merelle.

Viime vuosisadalla uudisasukkaat ja trapperit eli turkismetsästäjät, kulkivat näille seuduille virtaa ylös, mutta jättivät tänne yläjuoksulle jälkeensä vain muutamia asutustiloja. Columbian laaksossa on asunut kymmeniä jos ei satoja intiaaniheimoja, mutta tältä kohdalta alkuasukkaiden sanotaan hävinneen noin sata vuotta sitten. En tiedä oliko täälläkin selityksenä alkoholi tai isorokko, jotka toivat turmion intiaaneille monissa muissa laaksoissa. 1960-luvulla tänne muutti etelästä väkeä, joka ei halunnut lähteä Vietnamiin sotimaan. Tänne asettui myös hippi-kommuuneja, yleensäkin väkeä, joka jostakin syystä halusi pois Yhdysvalloista rauhallisemmille seuduille. Nyt koko 200 km pitkässä laaksossa asuu noin 4000 ihmistä.

Me saavuimme Burtoniin Columbia-joen varrelle Den ja Vladka Rasplickan luo. He olivat luvanneet näyttää meille maisemia täällä Kalliovuorten sydämessä.

Burton ei ole mikään pieni kylä suuren virran rannalla valtavan suuressa maassa. Se on vielä pienempi ryhmä hajallaan olevia taloja vuorten välissä metsän keskellä. Sillä ei ole muuta virallista asemaa kuin nimi kartalla. Eikä jokeakaan ole tässä kohtaa näkyvissä vaan pitkä, noin kilometrin leveä järvi, joka hitaasti valuu etelään. Ystäviemme lisäksi täällä asuu viitisentoista perhettä. Täällä eivät kännykät toimi, internet-yhteydet kulkevat vuorella olevan satelliittiaseman kautta. Täällä on omat elämisen säännöt ja hyvä yhteishenki asukkaiden välillä, mutta valtion – provinssin tai keskushallinnon – määräyksistä ei niin tarkkaan välitetä. Siis varsin rauhallinen paikka.

Kaksitoista vuotta sitten Den ja Vladka Rasplicka ostivat täältä maata ja rakensivat talon, jossa nyt asumme heidän vieraanaan. Heidänkään tarinansa ei ole ihan tavallinen. Vuonna 1989 he pakenivat Tsekkoslovakiasta länteen, tulivat kahden kassin ja 6-vuotiaan pojan kanssa Kanadaan. Opettelivat kielen ja perustivat pienen firman, joka erikoistui laboratorioteknisiin laitteisiin. Vuosi sitten firma siirtyi pojan hoidettavaksi.  Nyt Denillä ja Vladkalla on aikaa pojanpojalleen Jakubille – ja meille, Couchsurfing-vieraille.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress