Blogi: luovasti luonnosta

14.7.2012 – Alas vuorilta

Ympäristön vaihdos. Vuorenhuiput vilistävät oikealla ja vasemmalla. Solien valloittaminen on vaihtunut laaksoiksi ja kanjoneiksi. Joet juoksevat Espanjan Pyreneiltä etelään. Niitä seuraamme autosta käsin satakunta kilometriä ja pian vierellämme virtaa kuuluisa Ebro, koko pohjoisen Espanjan valtavirta. Roomalaiset kutsuivat sitä nimellä Iber, josta koko niemimaa on saanut nimensä. Se on nähnyt monenlaista väkeä ennen meitä: 2200 vuotta sitten joki oli mahtavien Rooman ja Karthagon valtakuntien raja, siitä tuhat vuotta eteenpäin ja maurit rakensivat tänne vartiotorneja ja linnoituksia, joita yhä seisoo vartioimassa laaksoja. Vuonna 1938 Ebron varrella käytiin eräs Espanjan sisällissodan ratkaisevia taisteluja, kun tasavaltalaiset yrittivät – turhaan – voittaa kapinalliset. Tappio avasi Francon joukoille tien Barcelonaan ja Kataloniassa alkoi pitkä sorron kausi, jolloin katalonian puhuminenkin oli rangaistavaa.
Ajamme vielä hetken Aragonan aroilla ja ohitamme Zaragozan suurkaupungin. Miten hienoja nimiä onkaan Espanjan kaupungeilla: Barcelona, Zaragosa, Tarragona, Tortosa…!
Espanjan maaseutu on ruskeaa kesällä. Aurinko paistaa korkealta ja kuumasti. Aroilla on melkein koko ajan näkyvissä petolintuja: haarahaukkoja, hiirihaukkoja ja jokunen käärmekotka. Valitsemme pienempiä teitä välttääksemme moottoriteitä. Täällä maaseudulla on vähän liikennettä ja tiet ovat erinomaisessa kunnossa. Siellä täällä kohtaamme pieniä maaseutukaupunkeja ja kyliä, joiden läpi pääsee pysähtymättä nopeasti.
Mutta entä, jos haluaisi pysähtyä ja juoda kupin kahvia pikkukaupungissa? Siitä seuraa verratonta sokkeloajoa kapeiden katujen labyrintissa. Espanjalaisessa kylässä ja kaupungissa on muutama vaikea asia ulkomaalaiselle: mistä löytää ravintola, baari tai supermercado eli ruokakauppa? Vieras saa myös oppia, että ravintolassa ei tarjoilla ruokaa muutoin kuin määrättyinä aikoina eli kello 13-16 ja 20-23 tai näiden aikojen jonakin paikallisena muunnoksena. Kymmenen minuutin kahvitauko noin puolen desilitran väkevän kahviliuoksen juomiseksi muuttuu näillä eväin helposti tunnin tutustumiseksi paikalliseen talo- ja katuarkkitehtuuriin. Entä auttaisiko neuvon kysyminen esimerkiksi kadulla kulkevalta senoritalta? Ei auta, sillä avulias selitys on pitkä ja vuolas. Väitän, että sen ymmärtämisessä ei paljon parempikaan espanjan taito auta. Nämä kylät vaan ovat sellaista sokkeloa.
Myöhään iltapäivällä maisemassa tapahtuu selvä muutos. Ruskeat pellot ja niityt ovat äkkiä muuttuneet syvän vihreiksi viljelyksiksi. Niillä kimmeltää vettä, siellä täällä valkoiset silkkihaikarat seisovat viljan seassa ja harmaahaikarat päivystävät kastelukanavien varsilla. Valkoposkitiirat saalistavat riisivainioiden päällä hyönteisiä.  Olemme saapuneet Välimeren rannikolle, Ebro-virran deltaan, jossa aukeavat valtavat riisivainiot ja joka on kuuluisa lintuparatiisi.

Harmaahaikara tähystää sammakoita ja pikkukaloja kastelukanavan pumppuhuoneen katolla

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress