Blogi: luovasti luonnosta

11.7.2012 – Korppikotkien ja lampaiden tarinat kohtaavat

Riu Noguera –joki on padottu suureksi järveksi. Sen takana rinteellä on hedelmätarhoja ja oliivipuulehtoja. Mutta ylimpänä rinteellä, Passonadan kylän takana on punaruskea kalliomassiivi, noin kuusi kilometriä pitkä jyrkänne, joka nousee pystysuoraan 300-400 metriä ja hallitsee maisemaa kauas.
Tätä lähdimme etsimään Pyreneitten eteläpuolelta. Vuoristo nousee vain noin 1400 metriin, mutta maisemat ovat silti jylhiä. Täällä Sierra de Boumortin vuoriston mahtavilla jyrkänteillä hanhikorppikotkien kolonia pitää huolta poikasistaan, jotka ovat auringolta suojassa pienissä, luolamaisissa onkaloissa korkealla jyrkänteellä. Välillä joku emo liukuu alas taivaalta ja käy ruokkimassa poikasiaan. Oletan, että ruokalistalla voisi tänään olla kalliolta pudonnutta lammasta, pari päivää auringossa kypsennettynä. Näitähän korppikotkat, luonnon terveyspoliisit, lakkaamatta etsivät taivaalla kaarrellessaan.
Vaan saattaapa lounaalla olla myös sitä lampaankyljystä, joka eilen heitettiin roskikseen meidän ravintolamme takapihalle. Aamulla jäteauto kävi kolistamassa tynnyrit tyhjiksi ja vei jo vähän tuoksuvat jätteen Trempin kaupungin kaatopaikalle. Puolilta päivin saimme sattumalta seurata, miten jätteitä levitettiin kaatiksen penkkaan samalla kuin suuri lauma korppikotkia ja haarahaukkoja seurasi puissa istuskellen tilannetta. Me havainnoimme ruokapöydän kattamista korkealta rinteeltä kaatopaikan takaa.
Sitten tuli se ihmisten lounasaika. Espanjassa sitä kutsutaan siestaksi ja se pysäyttää työnteon kolmeksi tunniksi kello 13 alkaen. Myös Trempin kaatopaikan traktori pysähtyi ja kuski kapusi alas ohjaamosta häipyen nauttimaan lounasta tai ehkä vaimon tekemiä eväitä. Silloin kaatopaikka hiljeni ja tuli korppikotkien ja haarahaukkojen vuoro. Linnut kohosivat ilmaan ja ilmavirta kohotti noin 300 hanhikorppikotkaa, haarahaukkaa, isohaarahaukkaa ja pikkukorppikotkaa ylös taivaalle. Sieltä ne vähitellen, tilannetta tarkkaillen lähestyivät kaatopaikan herkkuja, joita iso lauma korppeja kiirehti ensimmäisenä maistelemaan. Kohisten petolinnut syöksyivät alas, lounaalle ja hankkimaan lapsille lounasta.
Kaikkien lampaiden elämä ei pääty sorkan lipeämiseen ja kalliolta putoamiseen. Monien viimeinen matka kulkee teuraspenkin, lihakaupan ja ravintolan ja suomalaisen turistin lautasen kautta loppukäyttäjälle. Lampaan elämän lyhyt kierto ja pidempi tarina kohtaavat toisensa ihmisten siestan aikaan Passonadan kylän takana olevalla valtavan korkealla jyrkänteellä, jossa hanhikorppikotkaemo oksentaa mehevän lihamössön nälkäisten poikasten nautittavaksi. Lampaan proteiini ja lihan energia siirtyy kasvavan kotkan lihaksiin ja loppu valuu valkoisena juovana pesän reunalta alas, jossa aurinko kuivaa ulosteen. Tätä me emme enää näe, sillä olemme jatkaneet matkaa kohti muita huimaavan korkeita paikkoja.

Kaksi hanhikorppikotkaa Passonadan kylän yläpuolella olevasta noin viidenkymmenen parin yhdyskunnasta

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress