Blogi: luovasti luonnosta

20.6.2010 – Nyt vihdoin Kalliovuorilla!

Rastaat herättivät meidät synkän metsän keskellä. Mutta olimme kuitenkin Kalliovuorilla. Tosin aivan länsireunalla ja vain 40 km Vancouverista itään. Emmekä olleet yksin luonnon keskellä. Vaan metsässä, täällä Provincial Parkissa oli ainakin sata muuta seuruetta, kukin omassa numeroidussa lokerossaan, viettämässä viikonloppua.

Hassuja nuo pohjoisamerikkalaiset. Ison, vahvan maastoauton tai ”truckin” perässä oli sellaisia kymmenmetrisiä asuntovaunuja. Tai jos oltiin teltalla liikkeellä, oli auton katolla vähintään kanootti. Tai peräkoukussa kulki hard-top –perämoottorivene. Toistaiseksi tämän matkan huippua edustavat ne kaksi seuruetta, joiden matkailuauton perässä kulki hinauksessa – pieni maastoauto! Pidämme mielessä, että mitä tänään amerikoissa, sitä huomenna meillä!Olemmeko valmiita?

Jatkoimme matkaa ylämäkeen. Valtameren rannalla meri tasoitti lämpötiloja siten, että mittari on viime päivinä liikkunut kahdenkymmenen asteen kummallakin puolella. Mutta matkan edistyessä lämpö nousi kymmenellä Fahrenheitilla. Mitä se on suomeksi, sitä en osaa sanoa. Mutta suunta oli oikea. Silti korkeuksissa näkyi jo lunta huipulla, ei vielä jäätiköitä, mutta valkoista kuitenkin.

Tie kulki hienoja laaksoja pitkin ja kahden ukkosmyrskyn läpi. Illaksi ehdimme autiomaahan eli Okanagan jokilaaksoon, jonka sanotaan olevan Kanadan kuivinta aluetta. Tosin tämä on jo tällä matkalla toinen paikka, joka kuulemma on Kanadan kuivin alue. Ensimmäinen oli Vancouver Islandin ”suojan puoleinen sivu” eli mantereen puoli, jossa sataa vähemmän kuin meren puolella. Jos matkamme joskus ehtii yli Kalliovuorten, sen itäpuoliselle preerialle, taidamme osua vielä kerran Kanadan kuivimmalle alueelle. Tai ainakin niin ehkä kerrotaan.

Jotakin kuitenkin kertoo se, että Osoyoosin kaupungin leirintäalueella annettiin ohjeet sen varalle miten menetellään, jos kohdataan polulla – ei suinkaan karhua vaan – kalkkarokäärme. Mietimme Tuijan kanssa, että meillä ei ole sen varalle muuta kuin se Bear Banger, jota kannamme koko ajan taskussa. Mahtaisiko kalkkarokäärme kavahtaa sen kimakkaa pamausta?

Leirintäalueella yksi seurue istui nenä kiinni televisiossa. Me istumme lämpimässä illassa, juomme punaviiniä ja kirjoitamme läppärillä blogia.  Leirintäalueellahan on langaton netti. Isohaukkakehrääjä (Common nighthawk) lentää iltakierrostaan ylitsemme haikeasti suristen. Ennen pimeän tuloa ehdimme nähdä sen pariin kertaan soutamassa iltataivaalla, hyönteisiä haavien.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress