Blogi: luovasti luonnosta

16.11.2011 – Myanmarissa

Valkoisessa univormussa oleva virkailija otti meiltä passit pois ja antoi tilalle punakantisen pahviliuskan ”Entry passport for 14 days”. Näyttöruudun taakse linnoittautunut naisvirkailija kehotti eleellään meitä tuijottamaan pyöreään nettikameraan, joka ikuisti naamamme Myanmarin maahantuloviraston arkistoon, sen länsimaisten vieraiden kansioon. Tämän sanotaan olevan aika ohut. Virkailijan takana seinässä on englanninkielinen kyltti, joka tylysti ilmoittaa, että ulkomaisen matkailijan tulee palatessaan tehdä raportti matkastaan rajaviranomaisille.

Me lähdimme aamulla Chiang Raista oppaan mukana seikkailulle suljettuun Myanmariin (entinen Burma) ja kommunistiseen Laosiin. Tämä kaikki yhden päivän pikavierailuna, illaksi takaisin Thaimaaseen. Me olimme ryhmämatkalla, jossa tosin oli mukana Tuijan ja minun lisäkseni vain opas ja autonkuljettaja. Oppaamme Homee on asunut ja opiskellut viisi vuotta Yangoonissa ja puhuu burmaa. Tarkoituksena ei ole muodostaa käsitystä näistä maista yhden lyhyen pistäytymisen pohjalta, vaan haistella tunnelmaa ja ilmapiiriä, jotta voisi alkaa suunnitella oikeaa matkaa. Etenkin suljettu, salaperäinen Myanmar on kiehtova maa.

Lyhyen seremonian jälkeen pääsimme Taichpeikin pieneen kaupunkiin, jota erottaa Thaimaan Mae Sain paljon suuremmasta kaupungista Mek Khong –joki. Se on paljon suuremman Mekongin sivuhaara.

Mitä sitten näimme Myanmarissa? Ryhmämatkoilla turistit yleensä viedään katsomaan markkinakojuja ja temppeleitä. Niitä näimme täälläkin, mutta samalla myös kadun varren työpajoissa moottoreita korjaavia miehiä, pähkinöitä lajittelevia naisia sekä monia muita ihmisiä arkisissa askareissa. Toisin kuin eräissä viime aikoina käymissämme itämaissa – ei toki Thaimaassa – täällä miehetkin näyttävät tekevän töitä eivätkä vain pelaa aikaa miesporukoissa kadun varrella. Ihmiset ovat pienikokoisia ja siroja, herkästi hymyileviä. Naiset koristautuvat värikkäisiin vaatteisiin ja maalaavat poskensa vaalealla, selvästi erottuvalla värillä. Se kuulemma pehmentää ihoa, kertoi oppaamme. – Päällimmäisiksi vaikutelmiksi Myanmarista jäi siisteys, köyhyys ja ihmisten hymy.

Täällä myanmarilaiset ostavat ruokansa ja vaatteensa. Sen tunnelmaan mekin pääsimme kurkistamaan.

Koulussa on oppitunti menossa. Seinä on auki Tachileikin pikkukadulle.

Matkaan kuului myös käynti paikassa, jossa rajajoki Mek Khong liittyy Mekongiin ja näkyvissä on kolmen valtion maata. Tätä paikkaa mainostetaan nimellä Golden Triangel. Samaa nimeä tosin käytetään näiden maiden rajaseudusta laajemmalti, mutta tässä yksinkertaistus on tehty palvelemaan matkailua: myyntikojua, temppeliä, kultaista buddhankuvaa ja kasinoa löytyy eli lompakostaan saa pitää kiinni täälläkin.

Lähdössä veneellä Mekongin yli Laosiin. Thaimaalainen kullattu muovinen Buddha koettaa olla arvokkaan näköinen.

Me teimme veneellä pienen kierroksen Mekongilla ja sitten pistäydyimme Laosin puolella rannassa. Taas oli tiukkailmeinen rajaviranomainen vastassa. Hänen tehtävänsä lienee kuitenkin vain näyttää vihaiselta, sillä eihän tarkoitus ole, että maihin nousevat matkailijat pelästyisivät pois, vaan että menevät markkinapaikalle ostamaan rihkamaa ja tulevat sitten takaisin ennen kuin eksyvät takana nousevaan viidakkoon.

Tämä koppalakki otti meidät vastaan Laosin rannassa. Hänen takanaan lukee kehotus maksaa ostokset Laosin rahalla eli kipeinä. Kuitenkin Thaimaan bahtit kelpasivat näillä markkinoilla.

Näitä järjestettyjä turistimatkoja olemme tähän asti välttäneet ja kiertäneet meille asetetut rysät kaukaa. Nyt olimme kolmen maan kierroksella. Näissä tuli pistäydyttyä eikä kokemus ollut ihan huono.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress