Blogi: luovasti luonnosta

14.-15.11.2011 – Kiertämässä Kultaista Kolmiota

Kultainen Kolmio Myanmarin, Laosin ja Thaimaan rajaseudulla on tullut kuuluisaksi oopiumin tuotantoalueena, josta sitä sanotaan edelleen virtaavan lännen markkinoille suuria määriä. Alueella on myös kauas menneisyyteen ulottuva historia, josta kertovat monet temppelien rauniot.

Kolmio on kuitenkin Thaimaan osalta erilainen, kuin olin ajatellut. Odotin vuoristoista sademetsää, jossa monsuunisateiden liejuttamat tiet yhdistävät alkuperäiskansojen asuttamia köyhiä kyliä ja jossakin näiden takana unikkoviljelmät kukkivat luoksepääsemättömillä rinteillä.

Chiang Rain provinssi on laajaa vuoriston ylätasankoa, riisinviljelyaluetta, jota lännessä sivuaa sademetsän peittämä vuoristo. Tätä on alueella suhteellisen vähän. Tasangolla asuu paljon ihmisiä, tiet ovat hyväkuntoisia ja niiden varsilla on kaikkia mahdollisia liikkeitä. Täälläkin Nokia näyttää yhdistävän ihmisiä.

Satelliittikuvasta vahvistuu käsitys siitä, että Thaimaan osa Kultaisesta Kolmiosta on viljelyaluetta, Burma ja Laos sen sijaan ovat tummaa viidakkoa, jossa ei juuri näy teitä eikä laajempia hakkuita. Riisiä viljeltäneen siellä vielä vanhalla kaskimenetelmällä, jossa on seitsemän vuoden kierto. Se viljelymenetelmä sopii vuoristoisille alueille, sillä siinä ei peltoa lasketa veden alle istutusvaiheessa. Tarkemmissa kuvissa näkyykin pieniä kaskeamisen tekemiä aukkoja viidakossa. Voisi arvata, että siellä se unikkokin vielä kukkii, kaukana rajan takana. Thaimaassa ja sen pohjoisrajoilla kontrolli on tiukkaa ja sanotaan, että Kultaisessa Kolmiossa tuotettu heroiinin raaka-aine kiertää markkinoille nykyään toisia teitä.

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi, jotta saisimme paremman kuvan alueesta. Ajoimme ensin moottoritietä Thaimaan pohjoisimpaan nipukkaan, Mae Saihin. Siellä käänsimme keulan lounaaseen ja nousimme vuorenharjanteelle, jonka yläosia kiersi tie aivan Myanmarin rajaa seuraten. Rajan läheisyydestä johtuen sotilaiden tarkastuspisteet sulkivat matkamme kolme kertaa. Ei hyvän kielitaidon vaan sotilaiden vielä huonomman ansiosta pääsimme niistä läpi. Poikkesimme tältä mutkittelevalta, mutta päällystetyltä vuoristotieltä sivuun ja ajoimme yhteen akha-heimon kylään.

Ruskokylkirilli kukassa. Ollaan vuoristossa, jossa talvehtii pohjoisesta tulleita pikkulintuja.

Eipä tietenkään siellä mitään oopiumpeltoja näkynyt. Mutta taloissa on satelliittiantenneja ja kylän raitilla äidit huristelivat kevytmoottoripyörillä ristiin rastiin pieniä lapsia sylissään. Hirvitti katsoa, sillä talojen välissä kulkeva tie on kalteva ja mutkainen.

Seuraavana päivänä ajoimme tasangon itäreunalle, jossa on vain matalia kukkuloita. Komea Mekong-virta erottaa Thaimaan Myanmarista ja Laosista. Chiang Saenin rantaravintolassa söimme herkullista Mekongin kalaa ja katselimme kaihoisasti Laosin rantaa.

Monta kertaa minua hämmästytti lintujen niukkuus. Vuoristoisilla alueilla talvehtii pohjoisia varpuslintuja, mutta tasangolla on lintuja tai yleensä mitään eläimiä niukasti. Joka paikassa on silmiinpistävää avomaan lintujen puute alkaen petolinnuista, joita näkyy hyvin harvoin, vaikka syötävää olisi. Tienvarsilla näkyy yleisesti mynia (kahta sorttia) ja punaposkibulbuleita. Pihoilla ja puistomaisilla alueilla tiiskuttaa oliivimedestäjiä. Myös talvehtivat taigauunilinnut ovat tavallisia sekä tietysti varpuset ja pikkuvarpuset.

Tämä mustanaama on nokileiju (Ashy woodswallow). Vaikka näyttää enempi nokkavarpuselta kuin pääskyltä, pyydysti sulavasti hyönteisiä tien varrella.

Mekong-joki oli tyhjä linnuista. Rannalla veneiden kiinnitysköysissä nökötti vain jokunen yksinäinen kuningaskalastaja. Joki muistutti paljon Tonavaa Bulgarian ja Romanian rajalla. Mutta kun siellä vähän väliä seilaa ohitse sorsia, tiiroja, lokkeja, haikaroita, merimetsoja, pelikaaneja ynnä muita, niin täällä ei liiku mitään lintuja. Ei sitten yhtään mitään! Toki rantapuissa kujertaa monia eurooppalaisittain eksoottisia lintuja, vaan ei mitenkään liian runsaasti niitäkään. Melkein jää jo kaipaamaan sinisorsia, joita olen tavannut melkein missä vaan olen käynytkin. Täältä nekin puuttuvat. Marraskuussa näillä leveysasteilla yleensä pitäisi olla paljon pohjoisesta lentämällä saapunutta väkeä – muitakin kuin vastaan sattuneita suomalaisia ja ruotsalaisia turisteja.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress