Blogi: luovasti luonnosta

13.11.2011 – Kyllä minä ihmettelin

Päätimme eilen illalla, että tänään lähdemme Chiang Raihin, joka on aivan Thaimaan pohjoiskolkassa. Tässä lähellä on kolmen valtakunnan raja: Thaimaan, Myanmarin ja Laosin. Alue on sademetsää, matalaa vuoristoa ja kuuluisaa oopiumin tuotantoaluetta. Matkaa Chiang Maista on vajaat kaksisataa kilometriä, sinne pohjoiseen.

Matkustaessa julkisilla kulkuvälineillä on tilaisuus seurata ihmisiä. Nyt mukana oli oranssiin kaapuun pukeutuneita munkkeja, vanhempia lapsineen, isoäiti, nuoria pareja ja meitä turisteja. Jonottaessani matkalippua – joka muuten maksoi 169 bahtia (tasan 4 €) – oli jonossa edelläni nuoria thaimaalaisia. Tuon tuosta he hamuilivat taskustaan kännykän, eikä mitä tahansa, vaan sellaisen isolla näytöllä. Siro alle kaksikymppinen tyttö siinä jonossa sujuvasti peukalollaan pyöritti ruudulla Facebookin kaverilistaa. Se oli pitkä kuin mikä. Sitten hän poimi sieltä yhden, jolle alkoi näppäillä viestiä. Niin hyvin en nähnyt, että millä näppäimistöllä thain kielen melkein 80 kirjainmerkkiä ynnä ne viisi tonaalimerkkiä kirjoitetaan.

Samaan naamakirjaan oli syventynyt myös parikymppinen pojankoltiainen. Ja kaksi noviisimunkkia istui penkillä keskustellen, kunnes toinen kaivoi taskustaan sellaisen leveän kännykän, ehkä iPhonen, ja kytki siitä korvaansa nappikuulokkeen. Kaapunsa hän veti eteen niin, että nappi ei näkyisi.

Sama on meininki kaikkialla. Ihmisillä on nykyaikaisia kännyköitä, ainakin monilla nuorilla on sellainen. Vähän ihmetyttää, miten heillä on varaa. Keskipalkka on ihmisillä 250 – 500 € kuussa. Ruoka tosin on halpaa, bussiliput tai taksi eivät maksa juuri mitään eikä garderobin varustelussa tarvitse varautua erilaisiin lämpöolosuhteisiin, sillä lämmintä taitaa piisata ympäri vuoden ja yötäpäivää tuollainen 25 – 35 astetta. Mutta silti!

Matkustaessa on aikaa ihmetellä kaikkea muutakin. Kuten esimerkiksi: miksi thai-naiset ovat niin kauniita, miksi ihmiset Aasiasa ovat pieniä, miksi täällä hymyillään paljon, mutta Suomessa ei? Olimme varanneet huoneen miellyttävästä majatalosta aivan Chiang Rain keskustassa. Piha on täynnä puita ja huoneet kaksikerroksisissa taloissa ovat viehättäviä. Niinpä jatkoin ihmettelyä maailman menosta ja matkustamisesta. Ainakin tässä maassa kaikissa majapaikoissa on langaton internet ja meillä turisteilla on läppärit mukana. Enää ei iltaisin kierretä kaupungin kapakoita, vaan istutaan majatalon huoneessa ja räplätään tietokonetta. Miten tämä tulee vaikuttamaan ihmiskunnan kehitykseen? Viekö tämä meitä pahempaan vai parempaan maailmaan? En tuomitse, sillä onhan meidänkin pakko päivittää Facebookia, lukea ja lähettää sähköpostia sekä selata verkossa Ilta-Sanomat, jotta tiedämme, että joko se Berlusconi erosi ja vieläkö euroilla on jotakin arvoa kun täältä palaamme. Siinä sivussa on tilaisuus katsoa kuka on lempinyt ketä Big Brotherin silmien alla. Niin ja tätä blogia kirjoittaessani samalla toisella korvalla kuulen, miten seinän takana joku jenkki puhuu leveällä amerikankielellä skype-puhelua Teksasiin. Sellaista on matkustaminen tänään.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress