Blogi: luovasti luonnosta

10.11.2011 – Hymyilevä mies

Tapasimme hänet aamulla vuoristotiellä. Hymyilevä mies tuli meitä vastaan pienellä moottoripyörällä, joka oli lastattu täyteen tavaraa. Mutta tuolloin aamu oli ehtinyt jo pitkälle.

Aamulla linturetkemme alkoi tavallista aikaisemmin. Kuudelta taivas vuorien takana oli vasta vähän vaalentunut, kun Tony huusi meitä aamiaispöydästä pihalle, jonne hän oli pystyttänyt kaukoputkensa. Jokainen meistä tietää, että hyväkin kaukoputki kelpaa pimeässä vain tähtien katseluun, valovoima ei riitä esimerkiksi lintujen tunnistamiseen. Tony oli kuitenkin kuullut hetkeä aiemmin raitavarpuspöllön (Asian barred owlet) kukertavan pihalla ja nyt hän näytti sen meille kaukoputkella hennosti violetinväristä aamutaivasta vasten.

Seitsemältä näki jo eteensä ja aurinko lämmitti metsää vuoren itärinteellä. Ei ehtinyt edes auton ovea avata kun ulkoa kuului iloisesti pulputtava ja livertävä konsertti. Kun pääsimme ulos, alkoi kova hässäkkä, kun kiikarit kääntyivät suuntaan ja toiseen äänien perässä. Kaukoputket ja pitkäputkinen kamera liikkuivat vähän hitaammin perässä. Tietä ylitti kovaa ääntä pitävä valkotöyhtötimalien (White-crested laughingthrush) parvi, huppukuhankeittäjä (Black-hooded oriole) laskeutui puuhun yläpuolellamme ja parvi jymykiitäjiä (Brown-backed needletail) kaarteli tien yllä taivaalla. Jossakin välissä Aoy vielä lääkitsi Tuijan kyynärpäätä, joka oli turvonnut aika pyöreäksi ja sitä kirjavoitti kymmenkunta punaista hyönteisten puremajälkeä. Juuri silloin hymyilevä mies laski mäkeä alas moottoripyörällään. Hän toi lisäantia linturetkeemme.

Tony avustaa, Aoy hoitaa hyönteisten tikkaamaa käsivartta

Moottoripyörä pysähtyi ja Tony esitteli meille Charlien, lähikylän miehen, joka toisinaan opastaa Tonyn ryhmiä. Tarvittaessa hän vetää Doi Inthanonin kansallispuiston alueella lintuopastuksia ulkomaisille ryhmille. Länsimaiselta kuulostava kutsumanimi on väännös omasta pitkästä ja monimutkaisesta nimestä.

Ennen Charlien kohtaamista olimme tähystelleet vuoristotien varrelta kelopuiden latvoja. Tony etsi sieltä pientä harvinaista lintua. Hymyilevä mies tuli avuksemme ja lupasi etsiä sitä meille. Juuri tällä rinteellä se tapaa istua aamuisin hyönteispyynnissä. Ylärinteen kyläläiset ovat kaataneet pois rinteiltä suuren joukon kuivia puita ja niinpä aasiankääpiöhaukkaa (White-rumped falcon) tapaa enää harvemmin täällä. Kotvan kuluttua Charlie palasi viittoillen luoksemme ja osoitti metsään. Puiden välistä näkyi tosiaan valkoinen lintu kelon latvassa. Siinä se. Charlie kulkee päivittäin tästä ohi ja tuntee pienen haukan tavat.

Aasiankääpiöhaukka pesii harvinaisena Pohjois-Thaimaassa, Laosissa ja Kamputseassa. Se on vähentynyt elinympäristöjen tuhoutumisen takia.

Hymyilevä mies polkaisi pyöränsä käyntiin ja jatkoi matkaansa punaisen lateriitin liukastamalla tiellä alaspäin ja mekin käänsimme auton keulan samaan suuntaan. Parin kilometrin päässä oli Charlien pyörä taas tien varressa ja mies viittoilemassa meille. Jälleen kelon latvassa istui lintu. Luulin ensin sitä edellisen kääpiöhaukan kaveriksi, mutta kohta totuus valkeni. Siinä metsästi hyönteisiä vain kottaraisen kokoinen himalajanhaukkanen (Collared falconet).

Sain vähän myöhemmin tilaisuuden haastatella enemmän hymyilevää miestä. Charlie on karen-heimon väkeä. Nämä ihmiset muuttivat tähän vuoristoon parisataa vuotta sitten Burmasta. Heitä asuu puistossa noin 4000 henkeä, koko Thaimaassa puoli miljoonaa. Karenit elävät maanviljelyksestä: riisiä, vihanneksia ja kahvia, nykyään myös matkailu tuottaa vähäsen.

Hymyilevä mies vakavana. Hän on käynyt kouluja, mutta ei osaa kirjoittaa omalla äidinkielellään. Karenien kieltä ei opeteta koulusssa.

Kansallispuiston alueella asuu myös toisen heimon väkeä, hmongeja. Nämä tulivat Laosista tänne 90 vuotta sitten. Hmongit ovat kauppamiehiä, he kasvattavat vihanneksia ja hedelmiä, joita myyvät edelleen. Tienvarsien markkinakatokset ja myyntipöydät ovat heidän elinkeinoaan.

Hmongi-nainen myymässä bataatteja markkinapaikalla.

Kyselimme lisää karenien elämästä Charlielta. Hänen mukaansa ihmiset ovat aika hyvin pysyneet kotinurkillaan eikä kareneita ole kovin paljon muuttanut suuriin kaupunkeihin. Kouluolot ja terveydenhoito ovat kunnossa, hallitus on jopa päällystänyt teitä vuoristokyliin.

Tämä hymyilevä mies ei keksinyt oikein mitään moitittavaa karenien elämästä. Charlie puhuu itse kolme kieltä: äidinkielenään karenia, koulussa opittua thaita ja englantia. Mutta kaikki opetus koulussa on maan valtakielellä. Tämän takia hänkään ei osaa kirjoittaa omaa äidinkieltään. Hänen kasvonsa vähän vakavoituivat, kun tästä puhuimme. Tämähän merkitsee heidän kielensä kuolemista hiljaa pois. Sama koskee varmaan kaikkia Thaimaan alkuperäiskansoja, joita on noin 6% maan 65 miljoonan väestöstä. Karenien kielessä ei käytetä lainkaan konsanantteja, mutta puheessa niitä kuitenkin on. Miten tällaista kieltä kirjoitetaan, jäi vielä selvittämättä.

Nämä idän kielet ovat oma vaikea maailmansa. Thain kielen kirjaimisto näyttää aivan mahdottomalta turistille hahmottaa tai lukea. Konsanantteja on 44 ja vokaaleja yli 30. Lisäksi kirjaimien päällä käytetään viittä erilaista tonaalimerkkiä, jotka ilmaisevat nousevia, laskevia ym. äänteitä. Sanat ovat lyhyitä yhden tavun mittaisia ja ne kirjoitetaan yhteen, aina rivi kerrallaan. Tässä syntyy haastetta jo tienviittojen lukemisessa, saati ihmisten kanssa kommunikoinnissa. Onneksi isompien teiden varsilla on viitoissa myös tekstejä englanniksi ja aina joku siellä täällä osaa sitä kieltä vähäsen.

Näin me keskustelimme kun matkamme oli edennyt Mae Sai Luengin kylään, jossa karenit olivat kehittäneet ekoturismia. Charlie näytti meille kahvipensaita, niiden punertuvia marjoja ja kertoi sitten niiden käsittelystä. Auringolta suojaavan lehtikatoksen alla mies pyöritti isoa ”brännäriä”, toisin sanoen hän paahtoi kahvia bambutulen päällä. Oppaamme jauhoi pavut hyväntuoksuiseksi kahvijauheeksi. Lopuksi saimme maukasta kahvia juodaksemme. Ostimme vielä muutaman paketin mukaamme. Kahvin valmistus yläpuolella rinteellä kasvavien kahvipensaiden marjoista tapahtuu englanninkielisen, lautaan kaiverretun ”Organic coffee – free to taste” kyltin alla.

Kilometrin päästä smyrnankalastaja, eräs kuningaskalastajalaji, näyttää tällaiselta kaukoputken läpi katsottuna

2 kommenttia

Tuuli12.11.2011 at 16.03

Kiva kun matkanne on mennyt noin hyvin. Ajattelin että ”hymyilevä mies” tarkoittaa itseäsi, mutta en varmaan kauhean kauaksi mennyt totuudesta.

Emma12.11.2011 at 17.13

Terveisiä suhmuraisesta Turusta ja luonnonsuojelupiirin syyskokouksesta! Mukavaa ja turvallista loppureissua, alla uutisia kotimaasta:

http://www.sll.fi/varsinais-suomi
http://www.ts.fi/online/lahialue/276752.html

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress