Blogi: luovasti luonnosta

9.11.2011 – Latvojen tähystelyä ja lisää harvinaisia lintuja

Niska siinä meinasi venähtää. Kultakurkkuseppä (Golden-throated barbet) kurlutti ison puun latvassa ja toinen vastasi vähän matkan päästä. Lintu oli vihreä kuin puun lehti, mutta sopivasta kulmasta sitä pääsi tykittämään kiikarilla, kaukoputkella ja kameralla. Toisen ison puun alla tuskailimme ruskokylkirillejä (Chestnut-flanked white-eye), jotka lennähtivät hedelmältä toiselle valtavan korkealla latvassa. Tuija viritti kameran ja kaukoputken kohti yhtä monista hedelmistä. Muutaman minuutin kuluttua niillä nurkin näkyi liikettä ja kuin ihmeen kautta hän sai rillistä taiteellisen kauniin kuvan. Siinä näkyy myös aihe linnun sattuvaan nimeen.

Tässä Tuijan digiskooppaame rilli puun latvassa. Aika hyvin piilossa.

Tony ja Aoy kuljettivat tänään meitä monissa paikoissa. Yksitoista tuntia olimme taas maastossa, välillä vain hakemassa vahvistusta herra Deangin baarista. Paljon teimme turhaakin työtä, sillä kaikki linnut eivät olleet tilauksesta paikalla. Eräässä metsässä ei kuulunut eikä näkynyt lintuja, sillä kaskaat pitivät siellä sietämätöntä meteliä. En tiedä kaskaan nimeä, mutta nimeksi sopisi ”sirkkelisirkka”. Hyönteisen voimakas, noin 40 sekuntia kestävä ujeltava sirinä on voimassaan vailla vertaa. Ja ennen kuin ensimmäinen on ehtinyt vetää henkeä, on toinen naapurissa jo kiihdyttämässä täyteen kierroslukuun.

”Sirkkelisirkka” on juuri vetämässä henkeä ennen seuraavaa sahausta, joka saa koko metsän tärisemään.

Illan suussa kaarsimme Doi Inthanonin leirintäalueelle. Sen takana on pieni lampi, lammen reunalla suo ja suolla aarin kokoinen ruovikko. Mutta ei mikä tahansa ruokotupsu, sillä täällä asuu yksi sellainen lintu, jota ei löydy mistään muualta Thaimaassa. En tiedä paljonko näitä otuksia asuu rajan takana Myanmarissa, mutta tässä maassa kenties vain yksi pari. Bongareille tämä suo on ainutlaatuinen kohde. Niin vain kävi, että päivän monien turhien odottelujen ja epätoivoisten latvoihin tähyilyjen jälkeen pikkusuokana (Black-tailed crake) oli meitä vastassa ruokotupsunsa reunassa kun saavuimme. Tämä tumma, ehkä kotoisen variksen kokoinen lintu nyki hermostuneesti päätään ja pyrstöään ylös ja alas ikään kuin tuntisi olonsa turvattomaksi suomalaisten ahneiden katseiden alla. Hetken se hermoili näkyvissä ja juoksi sitten piiloon. Sama toistui useita kertoja. Todella arka lintu.

Aoy kävi viemässä pussillisen pikkukaloja suokanalle. Puolen tunnin odottelun jälkeen lintu toi ystävänsä (tai lieneekö puoliso) mukaan nokkimaan tuliaisia. Eivät olleet kauan nytkään näkyvillä, mutta saimme linnuista muutaman mukavan kuvan.

Lopulta pikkusuokana tuli kunnolla näkyviin, nyökkäili ja nyki, nokki jotakin ja juoksi taas ruokojen taa piiloon. Huippuharvinainen lintu panttaa näkymistään, mutta meillä oli onnea.

Meillä oli taas kiintoisa päivä pohjois-Thaimaan vuoristossa. Saimme kokea bongarin arkea (bongari = lintuharrastaja, joka käy katsomassa lintuja, jotka joku toinen on aiemmin löytänyt; usein bongari on samalla ns. pinnojen kerääjä). Se on odottamista, lintukirjan plaraamista, tietojen tenttaamista oppaalta, taas odottamista ja sitten löytämisen riemua. Tai sitten isompaa ja pienempää pettymystä. Siinä samassa kuitenkin näkee maisemia sekä karttuu tietämys luonnosta, monenlaisista syrjäkulmista, ihmisistä, ihmisten takapihoista ja ylipäätään paikoista, joissa ei muutoin tulisi koskaan käytyä. Siis ihan mukavaa touhua, kunhan ei jää koukkuun!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress