Blogi: luovasti luonnosta

8.11.2011 – Linturetkellä, oikein tosimielellä

Kello viideltä oli säkkipimeää. Itätaivaalla ei edes kajastanut kun meidät tultiin noutamaan Chiang Maista matkalle vuoristoon. Olemme eilen lentäneet Bangkokista 600 km pohjoiseen, maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Noutajamme vei meitä nyt maasturilla vähän toista tuntia, kunnes tulimme Doi Inthanonin kansallispuistoon. Siellä meidät otti vastaan mies, joka tuntee ne 998 lintulajia, jotka on tähän mennessä havaittu tässä maassa. Tämä päivä osoitti, että hän on ansainnut lempinimensä, joka on myös hänen tavaramerkkinsä. Joskus pikkunassikkana hän aloitti harrastustaan ampumalla ritsoilla kaikkia mahdollisia lintuja kotonaan Krabissa. Nyt hän hankkii elantonsa näyttämällä niitä ulkomaisille lintumatkailijoille.

”Tony the Eagle Eye” on iloinen ja hymyilevä kaveri, joka on viidentoista vuoden ajan opastanut lintuharrastajia eri puolilla maata. Tänään ja kahtena seuraavana päivänä meillä on ilo olla hänen vieraanaan ja katsoa minne hän näyttää. Mukana oli myös hänen viehättävä vaimonsa Aoy, joka kuljettaa autoa ja poimii isännän apuna lintuja puiden latvustosta.

Tony ja vaimonsa Aoy etsimässä pientä sinistä lintua purolta. Tonyn firma Thailand Bird Watching palvelee niin lintuharrastajia kuin bongareitakin.

Majapaikkamme on herra Deangin lintukeskus noin 2000 metrin korkeudella kansallispuistossa. Sieltä ajoimme Doi Inthanonin vuoren huipulle, jossa kasvaa yhä kunnon metsää 2565 metrin korkeudessa. Sademetsän linnut tuntuvat viihtyvän korkealla puissa, josta käsin ne viheltelevät ja huutelevat alhaalla kulkevalle kiikarin kantajalle. Lintuja kannattaa katsella tieltä tai aukealta paikalta käsin, jotta olisi edes vähän mahdollisuuksia nähdä niistä muutakin kuin musta silhuettikuva taivasta vasten. Huipulle on raivattu vähän tilaa kioskille, luontopolulle, pysäköintipaikalle ja tutka-asemalle. Näiden ympärillä vilisi pieniä, korean värisiä siivekkäitä. Muutaman turhan yrityksen jälkeen eräät niistä jopa antautuivat kuvattaviksi.

Jokileppälintulintu tarkkailee meitä olkansa yli syvällä kansallispuistossa.

Tämä Thaimaan pohjoinen nurkka on harvinaisen hyvää lintumaastoa. Täällä pesii useita sellaisia hyvin harvinaisia lintulajeja, joita on vaikea päästä näkemään muualla Thaimaassa tai yleensäkään missään. Tai joiden esiintymisalueita ei tunneta muualla. Lisäksi useat siperialaiset pikkulinnut tulevat tänne talvehtimaan, kylmään tottuneina ne eivät ehkä pidä eteläisemmän Aasian talvien helteistä. Tai sitten jostakin muusta syystä ne yhdessä näiden harvinaisuuksien kanssa piristävät meitä täällä ja houkuttelevat bongareita pitkin maailman turkuja.

Olen harrastanut lintuja vuosikymmenien ajan. Yhtä ja toista on jäänyt mieleen Suomen ja Euroopan linnuista. Mutta tästä opista ei ole juuri mitään apua täällä. Kotimaisista linnuista näimme tänään vain västäräkin, virtavästäräkin ja lapinkirvisen. Tässä suhteessa olimme Tuijan kanssa samalla viivalla, molemmat aivan noviiseja pohjoisen Thaimaan linnuissa.

Mitä sitten näimme? Punaisia, vihreitä, keltaisia ja sinisiä lintuja, joiden suomalaiset nimet eivät kerro mitään. Medestäjiä, naururastaita, rillejä, minloja, bulbuleja ja drongoja, muun muassa. Vaikka nimet ovat outoja, lintuja on tavattoman mielenkiintoista katsoa hyvän oppaan johdattamana. Tonylla on todella tarkka silmä: pieni vilahdus puun lehtien välissä ja heti hän pudottelee erehtymättä nimiä. Kymmenen sekuntia vielä ja hän on etsinyt pienen punaisen tai piilottelevan keltaisen linnun kaukoputken linssiin. Eikä siinä kaikki: hän osaa viedä meidät pitkin mutkikasta metsätietä juuri siihen paikkaan, jossa Siperiasta tänne lentänyt sininen sieppo tapaa olla tavattavissa tähän aikaan vuodesta. Ammattimies.

Sateenkaarimedestäjä, ujo tyttömedestäjä seuraa piilopaikastaan josko korea poika hänet kohta huomaisi.

Sateenkaarimedestäjä – se poika – roikkumassa kukan varressa. Tämä kaunis lintu on yksi pohjoisen Thaimaan suurista rariteeteista.

1 kommentti

Ritva Annala9.11.2011 at 22.49

Hienoja kuvia, mukava seurata matkaanne:)

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress