Blogi: luovasti luonnosta

6.11.2011 – Sukellus Siamin lahdelle

Kaksikerroksinen laiva puski loivien maininkien läpi Siamin lahdella. Taaksemme hävisivät Pattayan hotellitornit.  Me olimme yläkannella, jossa Chris piti meille pikakurssia sukeltamisessa. Tavoitteena oli oppia kolme ”skilliä” kahdeksasta. Ne pitää osata, jotta pääse ohjatulle sukellukselle. Parikymmentä kilometriä rannasta ulkona horisontin udusta nousi pieni, mutta korkea saari, jonka valkoisen hiekkarannan eteen ankkuroimme. Märkäpuku ylle, iso happipullo selkään, räpylät jalkaan ja hyppy turkoosinväriseen mereen.

Se on nyt vakava paikka! Sukelluksen ohjaaja kiinnittämässä pulloja ja regulaattoria vähän ennen hyppyä mereen.

Ei tullut vilu, sillä merivesi on 29 astetta ja ilma jokseenkin saman lämpöistä. Porskutimme vähän lähemmäs rantaa kunnes räpylät ottivat pohjaan. Siinä harjoiteltiin vielä käsimerkkejä, regulaattorin käyttöä ja tasaista hengittämistä. Sitten Chris ja John veivät meidän syvempään veteen. Maskin läpi näkyi ensin valkoisella, aaltojen juovittamalla hiekkapohjalla mustia piikkikoralleja, sitten oransseja, harmaita, kirkkaan sinisiä ja vaikka minkä värisiä koralleja. Yhdet olivat kuin samettityynyä, toiset levymäisiä ja kolmannet heiluttivat tentakkeleitaan merivirrassa. Pieniä keltaisia kaloja ui korallien yllä ja vieressä. Kun sukeltaja lähestyy, osa pakenee piiloon koloihin, osa jää rohkeasti tuijottamaan tulijoita.

Kuin huomaamatta olimme edenneet 4-5 metrin syvyyteen. Paine korvissa muistutti, että välillä tulee puhaltaa korvakäytävä auki. Hengitys kohisi regulaattorissa tasaisesti ja ilmakuplat nousivat pintaan kaukana yläpuolellamme. Näin maskin oikeassa reunassa Chrisin käden, joka osoitti kauemmas eteenpäin. Pitkä ja kapea barracuda siellä ui altamme sivuun. Hetikohta hän osoitti korallin haarojen välissä piilottelevia ruskean-valkoisen-mustan kirjavia kaloja. Ohjaajamme toimi rauhallisesti ja taitavasti. Chris on australialainen kaveri, joka puoli vuotta sitten vaihtoi ammattia. Tätä ennen hän toimi lennonohjaajana kotimaassaan ja Omanissa. Sukeltaminen vei miehen, ja nyt hän ohjaa sukeltajia Pattayalla.

Tuija ja Jouko pohjalla. Voisi sanoa, että maisema mykistää, mutta ei täällä muutoinkaan paljon puhuta. Suun täysi suolavettä pitää hiljaisena. Kuva: Outi Annala.

Värikästä, kaunista ja niin rauhallista on trooppisen meren pohjalla. Kuva: Outi Annala.

Kaksi neljänkymmenen minuutin sukellusta ja kaksi pulloa tyhjäksi. Niiden välillä meille tarjottiin lounas laivan yläkannella. Kolme pikkuvarpusta lensi läheiseltä saarelta hetkeksi laivan reelingille. Kaksi melkein mustaa pikkuhaikaraa kauhoi lerppusiipiään roikottaen laivan ohi. Mutta siinä olivat kaikki linnut!  Missä luuhaavat lokit, tiirat, merimetsot, liitäjät ja ties mitkä merilinnut, jotka koristavat Thaimaan lintukirjan ensimmäisiä kymmeniä sivuja? Kysyin asiaa oppailtamme, eivätkä hekään tienneet vastausta. Ehkä kalastajat ovat ampuneet ne kaikki, epäili John parinkymmenen vuoden kokemuksella.

Tämä oli mieleenpainuva päivä paratiisillisessa ympäristössä. Saavuimme Pattayan rantaan vähän ennen iltahämärää. Ihmisiä alkoi jo kiehata baarien edustalla, äidit vetivät kädestä pienimpiä pois alta kun yö oli tulossa syntisiin kortteleihin. Vastakohta rauhallisen meren ja rannan ahtaan helvetin välillä ei ole pitkä. Täällä emme viihdy kauaa.

2 kommenttia

Ritva Annala7.11.2011 at 18.03

Ihana lukea matkakertomustanne. Kiitos siitä. Tuntuu kuin olisin mukana matkalla, sillä saman matkaoppaan tuella kuljettu ilmeisesti samoja paikkoja, paitsi tuo sukellusretkenne. Jospa minäkin uskaltautuisin seuraavalla kerralla!

Maija8.11.2011 at 14.00

ja mää oon kade, pitäkää mahtavaa!!!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress