Blogi: luovasti luonnosta

19.7.2011 – Miellyttävää seurustelua georgialaiseen tapaan

Olemme kutsutut asumaan Khatuna Katsaravan perheen luona Potissa. Tämä ystävämme tarjosi meille näkymän georgialaisen perheen arkeen ja pieneen juhlaan. Kaupungissa on lukemattomia omakotitaloja, kaikki betonista, kaksikerroksisia ja talojen ympärillä on vihreä puutarha. Oikeastaan se on viidakko, jossa kasvaa persikoita, viinirypäleitä, luumuja, appelsiineja, kivejä, khurmia, maissia ja paljon paljon muuta sellaista, jonka nimeä emme tiedä. Siellä vehreässä siimeksessä on myös pieni kanatarha, kaneja ja usein  siellä möyrii myös possu tai pari.  Tässä Khatunan perheen talossa asuvat hänen vanhempansa ja poikansa lisäksi veljensä Ramazi, tämän vaimo – myös Khatuna nimeltään – sekä heidän lapsensa Alexander ja Anita.

Tänään ystävällämme Khatunalla on syntymäpäivä. Matkasimme sitä viettämään hänen veljensä vaimon kotitilalle. Se sijaitsee Martvilissä, satakunta kilometriä Potista sisämaahan, siellä missä rannikon tasanko muuttuu kumpuilevaksi Kaukasus-vuoriston alarinteeksi. Pikkukaupungin reunalla, korkealla kukkulalla on tuhannen vuoden ikäinen Martvilin luostari, sekä ulkoa että sisältä poikkeuksellisen kaunis ja harrastunnelmainen pyhäkkö.

Martvilin luostari on hyvin kaunis myös sisältä

Meidät otettiin vastaan arvovieraina suuressa maatalossa. Isäntämme Omar, toisen Khatunan isä istutti meidät runsaaseen ruokapöytään, johon jäimmekin vähän pidemmäksi toviksi. Naisväki kantoi aina vain uusia herkkuja pöytään, isäntä, veljet ja sedät ehdottivat yhä vain lisää maljoja. Joskus käymäni Venäjän kielen kurssin kaikki hienoudet tulivat nyt käyttöön tositilanteessa ja elävässä elämässä opittu ”za ruljom”, ratin takana, pelasti minut juomasta likaa kotitilan hyvää viiniä. Kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen venäjänkielisten ilmausten tyhjiin ammentamista Khatuna ja veljensä Ramazi vauhdittivat keskustelua kääntämällä sitä georgiasta englantiin ja päinvastoin. Tunnelma oli tiivis ja lämmin, georgialaista vieraanvaraisuutta parhaimmillaan.

Georgialainen päivällinen on hieno kokemus meille pohjoisen ujoille vieraille

Suomalaiset vieraat maatilalla olivat nähtävyys. Naapuritaloista kerääntyi paikalle iso lauma alle kymmenvuotiaita nassikoita, jotka aluksi katselivat meitä ujosti talon nurkalta. Mutta kun ateria oli ehtinyt syntymäpäiväkakkuun saakka, esittivät tytöt meille tansseja, hämmästyttävällä taidolla.

Vieraille esiteltiin myös maatilan viljelyksiä. Monien hedelmäpuiden ja vihannesten lisäksi siellä kasvatetaan myös pähkinöitä, niitä samoja, joita meillä Suomessakin kasvaa maan eteläosan lehdoissa. Tämän toisen Khatunan veli Beso ja sisarensa pitävät Martvilissa kauppaa, jossa myydään muiden ohessa myös oman tilan tuotteita. Isäntä Omar taas on ajanut kuorma-autoja ja bussia eri puolilla maata. Suomalaisen katseluvinkkelistä tarkasteltuna näitä ihmisiä voi pitää ahkerina yrittäjinä, jotka ammentavat toimeentulonsa erilaisista ammateista. Köyhiä he eivät ole millään mitalla tarkasteltuna: talo on suuri ja hienosti sisustettu, puutarha laaja ja talon takana oli isännän uusi Mersu. Kun Omar ajelutti meitä sillä pienen matkaan kivisiä ja kuoppaisia teitä kylällä, myönsi hän itse halunneensa hankkia näille teille maasturin, mutta tämähän siitä tuli ”kun pojat halusivat Mersun”.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress