Blogi: luovasti luonnosta

23.7.2011 – Jarrut kuumenivat, auto keitti, mutta kuski pysyi coolina

Taas jurrutimme vuorenrinnettä ylös. Margahovitin kylästä, Dilijonista 15 km länteen lähtee vuorille pieni tie. Sen paikallistimme uudesta kartastamme. Kartan mukaan se kurottaa 2600 metriin ja olipa siinä vielä merkintä V – X, joka tarkoittaa, että sola ylhäällä on avoin liikenteelle lumen takia vain toukokuusta lokakuuhun. Tässä on tilaisuus päästä taas korkealle Armenian vuorille!

Tie on kuitenkin pieni, kapea ja veden syövyttämä. No, näitähän on nähty! Jatkoimme siksakia ylös. Tuollainen tuhannen metrin nousu korkeussuunnassa pitää sisällään aika monta mutkaa ja nousua. Nousimme yli puurajan ja allamme pohjoisessa avautui hieno maisema. Margahovin kylä näkyi pienenä siellä jossakin. Ohitimme myös kuraisen ja lannalta haisevan paimenten leirin. Lopulta auton jäähdyttäjä alkoi keittää sen verran paljon, että pysähdyimme. Muuta keinoa emme keittämiseen keksineet, kuin avata konepellin ja antaa moottorin hengittää. Ei tullut mieleenkään avata jäähdyttäjän korkkia.

Näkymä ylhäältä vuoren rinteeltä. Alla, tuolla kaukana on Margahovitin kylä siellä Pohjois-Armeniassa

Jatkoimme tovin jalkaisin. Kävellessä vahvistui se käsitys, jonka saimme jo varhemmin. Karja on kalunnut nämä rinteet aivan lyhyiksi. Täällä ei ole kukkivia alppiniittyjä, vaan ylilaidunnuksesta kertovia ohdakkeita, nokkosia ja hierakoita. Täältä tuskin löytyy mielenkiintoisia lintuja tai kuvaamiskohteita. Käännyimme takaisin.

Laskimme takaisin samaa tietä ja nyt moottori ei enää keittänyt. Jarrut sen sijaan kuumenivat laskussa. Mutta kuljettaja ja matkustaja säilyttivät tilanteen hallinnan!

Iltapäivällä kiipesimme saman vuorijonon etelärinteelle, josta näkyi Sevan-järvelle. Se on Armenian suurin järvi ja kokonaisuudessaan kansallispuistoa.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress