Blogi: luovasti luonnosta

22.7.2011 – Jerevan, kaoottinen miljoonakaupunki

Voisimme pian kirjoittaa kirjan aiheesta ”ongelmallisia tilanteita auton kanssa ulkomailla”. Tänään kokemukset karttuivat jälleen yhdellä – tai välillä tuntui kyllä, että jotakin tällaista olen ehkä kokenut ennenkin. Nimittäin ajaa sisään miljoonakaupunkiin, jossa ei ole koskaan ennen käynyt. Lisämausteita kokemukseen: ei ole karttaa, ei ole opasteita kaupungin sisällä, kadunnimet on kirjoitettu käsittämättömillä koukkukirjaimilla, kaikki kiilaavat häikäilemättömästi ja kielitaito puuttuu. Kaiken huipuksi lämpömittari kipusi yhä korkeammalle ja saavutti puolen päivän jälkeen noin 40 astetta.

Ajatuksena oli välttää Jerevaniin ajamista syistä, jotka voi aavistaa yllä olevasta. Ajattelimme kiertää koko kaupungin, mutta tarvitsimme karttaa maasta sekä turisti-informaatiota yöpymispaikoista ja nähtävyyksistä. Niinpä ohjasimme automme sen jonon päähän, joka virtasi kaupunkiin pohjoisesta ja toivoimme parasta. Pitkän ajan ja lukemattomien liikennevalojen jälkeen saavuimme aukiolle, jota liikenne kiersi ympäri. Saattoi kuvitella, että olimme ydinkeskustassa. Mutta emme olleet, kaukana siitä. Entisessä Neuvostoliitossa kuljettaessa on hyvä tietää, että jokaisen isomman kaupungin, etenkin pääkaupungin keskustassa on monumentaalisia taloja, jotka viestivät systeemin paremmuudesta sekä valtakunnan suuruudesta ja rikkaudesta. Niinpä tätä aukiota ympäröivät talot eivät olleet lähelläkään Jerevanin keskustan taloja. Itse asiassa olimme suuren kaupungin syrjäisessä reunassa. Mutta löysimme pysäköintipaikan, mikä on täällä ihan hyvä syy pysähtyä. Löysimme myös internet-kahvilan ja kylmää olutta.

Mutta kirjakauppaa tai turisti-infoa ei löytynyt. Paikallisilta kysyessä kummalliset paikannimet ja metroasemat pian pyörivät päässä sekaisin. Niinpä ainoaksi keinoksi jäi istua rattiin ja luottaa intuitioon. Nokka kohti sellaisia katuja, joiden voisi ajatella vievän keskustaan. Pitkän risteilyn jälkeen intuitio vei meidät keskustaan ja todelliselle keskusaukiolle. Sieltä löytyi kirjakauppa ja karttoja. Mutta turisti-info (Armenian Information) oli muuttanut jonnekin pois. Emme lähteneet enää etsimään.

Jerevanin monumentaalikeskusta on löytynyt! Tuijakin pehmnee tässä helteessä…

Tässä kului taas yksi lomapäivä, joka olisi ollut mukavampi viettää jossakin vuoristossa kuin tässä kiehuvan kuuman kattilan pohjalla. Autommekin hikoili tässä säässä, sillä sen hyvin toimineen ilmastointijärjestelmän teho ei enää riittänyt. Kun se muutoin puhalsi koko ajan viileää ilmaa ohjaamoon niin nyt seisoessamme liikennevaloissa, moottorin kierrosten laskiessa, se puhalsikin kuumaa ulkoilmaa sisälle. Piti koko ajan kaasuttaa!

Autolla suurkaupungissa – tarina päättyi onnellisesti. Hyvän kartan avulla löysimme helposti ulos kaupungista ja suuntasimme Armenian pohjoiseen vuoristoon. Lonely Planetin korvaamattoman matkaoppaan avulla paikallistimme Ninan Bed and Breakfastin Dilijonin pikkukaupungista ja jäimme sinne. Väittävät, että tämä B&B olisi eräs maan parhaista ja Nina erinomainen kokki!

Päivän myönteisiin kokemuksiin kuuluu kuuluisa Ararat-vuori. Sehän on Turkin puolella, mutta näkyy kirkkaalla ilmalla jopa Jerevaniin saakka, noin 60 km päähän. Nyt oli kirkas ilma, ja valkoinen lumihuippu loisti häikäisevän kirkkaana siellä ylhäisessä yksinäisyydessään 5165 m korkeudessa. Yritin saada kuvaa legendaarisesta Araratista, mutta se osoittautui vaikeaksi suurten valaistuskontarastien takia. Parempi kuva on ihailtavissa sen Ararat-brandypullon kyljestä, jonka ostimme kotiin tuotavaksi.

Jotenkin ylimaallinen on tuo näkymä Ararat- vuorelle. En enää ihmettele sitä sijaa, joka tuolla vuorella on armenialaisten identiteetissä. Lienee myös tavallaan tuskallista katsoa sitä rajan yli Turkin puolelle, Turkin, jossa ehkä yli miljoona armenialaista kuoli niissä väkivaltaisuuksissa, joissa vuori jäi naapurin puolelle.

Mt. Ararat kohoaa korkeuksiin, se ikään kuin leijuu kaiken yläpuolella, puoliksi poutapilven takana, mutta Turkin puolella rajaa

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress