Blogi: luovasti luonnosta

14.7.2011 – Vielä ylemmäs ja syrjemmälle vie ihmisen mieli

Omalo täällä Tushetissa on aika hyvin sivussa maailman menosta. Mutta me halusimme nähdä tämän syrjäisen laakson ylämaat, syrjäkylät ja alppiniityt. Niinpä maastoauto poimi meidät aamulla mukaansa ja lähdimme Omalosta Dartlon kylään. Matka sinne kulki yli hienoa vanhaa männikköä kasvavan vuorenharjanteen, sitten alas Pirikita Alazani –joen laaksoon, jossa Dartlon puolustustornit jo häämöttivät. Tämä mainittu joki on toinen niistä kahdesta joesta, joiden laaksot muodostavat Tushetin alueen. Vuosisatoja vanhan maankäytön merkit näkyvät täällä siten, että kylän puoleiset vuorten rinteet ovat puutonta alppiniittyä kun taas toinen puoli, joesta nouseva pohjoiseen katsova rinne kasvaa mäntymetsää. Tämä metsän puoli on Tushetin kansallispuiston rajoitusosaa, jossa ei saa kulkea ilman lupaa.

Dartlossa on pieni sievä majatalo ja puolenkymmentä asuttua taloa, vielä enemmän rappiolla olevia hiljaisia kivirakennuksia, joiden ikkunat ja parvekkeet roikkuvat omistajan huolehtivaa kättä odottaen. Kylässä ja sen yläpuolella, vuorenharjanteen päällä on kivestä rakennettuja korkeita torneja. Näitä torneja on kaikissa niissä kylissä, joissa on asuttu vuosisatoja. Zemo Omalossa asuimme oikean linnan tai linnoituksen juurella. Siinä on ollut 13 tornia, joista enää viisi on pystyssä ja kuudetta entisöidään.

Tushetin suurin linnoitus oli ennen Zemo Omalossa, siihen kuului 13 tornia, joissa asuttiin turvassa vihollisilta

Olemme täällä aivan Tsetsenian rajalla, pohjoispuolen lumihuippujen takaa tapasi tulla sotajoukkoja ryöstämään tushetilaisia ja heidän karjaansa sekä yrittämään alistaa heitä valtaansa. Historiankirjat kertovat, että kautta vuosisatojen täällä on sodittu ja ryöstetty. Vanhimmat tornit tai niiden jäännökset ovat 600-luvulta. Paljon torneja rakennettiin 1500-1600 –luvuilla. Siihen aikaan kaikki ihmiset asuivat näissä torneissa perhekunnittain: karja alakerrassa, naiset toisessa kerroksessa, kolmannessa oli työtiloja ja ylhäällä asuivat miehet. Jatkuvien levottomuuksien ja ryöstöretkien takia ei taloja kannattanut rakentaa tavalliseen tapaan laaksoihin, vaan asuttiin helpommin puolustettavilla harjanteille rakennetuissa torneissa. Asumisen muoto alkoi muuttua vasta 1800-luvulla sen jälkeen kun tsaari Aleksanteri I oli valloittanut Georgian. Saman vuosisadan alkupuolella hän ja poikansa tsaari Nikolai I kävivät pitkää ensimmäistä Tsetsenian sotaa tuossa vuorten takana pohjoisessa. Tämä kaikki vaikutti siihen, että olot Georgian puolella rauhoittuivat ja ihmiset alkoivat rakentaa tavallisia taloja sinne, missä asuminen oli helpompaa ja luonnollisempaa: laaksoihin ja veden äärelle.

Dartlon kylässä asuu tänä päivänä kaksi ihmistä yli talven, toinen vuoren päällä olevassa tornissa, toinen alhaalla kylässä. Lokakuusta kesäkuuhun täällä saa olla aika yksin kun lumi sulkee tiet ja pakkanen alkaa paukkua nurkissa. Kovaa väkeä nämä vuoristolaiset!

Dartlossa siirryimme jalkamiehiksi ja aloitimme matkan pitkin jokivartta ylöspäin kohti Cheshon kylää, joka on noin 2000 metrin korkeudessa. Kolme tuntia siinä patikoimme jokivartta ja ihailimme vaikuttavia maisemia. Cheshossa meille oli suositeltu Ekaterina Abaladzen pientä Kato-nimistä majataloa kylän reunalla. Tämä viehättävä nainen ottikin meidät avosylin vastaan. Saimme nauttia hänen huolehtivaisesta ylläpidosta parin vuorokauden ajan.

Chesho on vielä edellistäkin pienempi kylä, jossa on muutama kesällä asuttu talo ja viisi puuta niiden välissä. Muutoin avaruutta riittää ympärillä. Talot ovat kaatumaisillaan, poikkeuksena tämä Kato ja kylässä oleva suurempi hotelliksi itseään kutsuva kolmen talon rykelmä. Niitä on korjailtu vähän niin ja näin, mutta vastenmielisin on matkailijat tervetulleeksi toivottava iso mainoskyltti ja sen vieressä oleva puolen seinän kokoinen tupakkamainos. Onkohan tämä ensivaikutelmaa siitä, mitä kaupallinen turismi on tuomassa tänne syrjäkyliin, kun se lopulta saa yliotteen perinteisestä kulttuurista?

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress