Blogi: luovasti luonnosta

21.4.2011 – Tauotonta sadetta, mutta sehän on lintujen ”pudotuskeli”!

Pihat, puistot ja puutarhat olivat täynnä pikkulintuja, sillä yhä jatkuva sadesää ja huono näkyvyys pakottavat muuttolinnut alas taivaalta odottamaan parempaa lentokeliä. Ensimmäisten hyönteissyöjien joukossa rätisivät pikkusiepot eikä meidän tarvinnut kovin kauaa etsiä, kun löysimme myös muutaman korean kauniin balkaninsiepon hyppelemässä oksilla. Tämä lintu on melkein kuin kotimainen kirjosieppo, mutta sillä on valkoista vähän enemmän siellä sun täällä. Lintu pesii Mustanmeren ympäristössä, jossa pohjoisempana pesiviä kirjosieppoja näkyy harvemmin.

Harry teki töitä myös muutaman pensaikossa vilahtelevan ”phyllarin”, pienen vihreän kertun perässä. Hänen mielestään ne ääntelivät vähän erikoisesti. Tallennusvälineet mukanaan hän ahdisti lintuja sen verran, että sai niistä sekä ääninäytteen että kuvia. Eikä hän tehnyt turhaa työtä, sillä tiltalttien ja pajulintujen joukossa oli sekä harvinainen vuoritiltaltti että kaukasianuunilintu. Nämä ovat sellaisia endeemisiä, kotoperäisiä lintulajeja, jotka on vasta verrattain äskettäin erotettu tiltaltista ja idänuunilinnusta omiksi lajeikseen. Turha kai mainita, että nämä kovasti ornitologeja kiinnostavat.

Potin kaupungin itäpuolella, vain kapean kanavan erottamana on kilometrejä pitkä kapea saari, jolta avautuu näkymä Paliastomi-järvelle. Etsimme pitkään auton mentävää aukkoa, josta olisi päässyt talojen ja pihojen välistä sillalle ja saarelle. Lopulta sellainen löytyi ja rullasimme saareen, jolla ei toistaiseksi ole nimeä meidän vihoissamme. Saarella on laajoja lyhyeksi kaluttuja laidunniittyjä, joilla vaeltaa epälukuinen määrä nautoja. Maan tapaan niitä ei kukaan paimenna, mutta illan lähestyessä ne lampsivat kukin omaan kotiinsa. Muutama ulvahdus kotiportin takana ja isäntä laskee lehmät yöksi sisään.

Meitä ei kuitenkaan kiinnostanut kaupunkilainen laidunnuskulttuuri vaan ne tuhat keltavästäräkkiä, joiden parvet poimivat syötävää laitumella. Joukosta poimimme täälläkin sitruunavästäräkkejä. Eniten lintuja löytyi nautojen läheltlä, jossa kävikin varsinainen kuhina. Tiheän keltavatsojen parven joukossa tekivät syöksyjään sadat ja taas sadat haarapääskyt. Lehmien ympärillä viihtyvillä kärpäsillä taisi olla ankeat ajat, kun västäräkeillä ja pääskyillä oli sateessa niukasti muuta ruokaa! Me taas istuimme mukavasti maasturissa sisällä, väänsimme rattia ja pujottelimme nautojen välissä. Kolme Canonia raksutti kuvia kaikista ikkunoista.

Yksi laitumen keltavästäräkeistä, se eurooppalainen perustyyppi, jolla on harmaa pää ja valkoinen silmäkulmajuova

Tämä tummakulmainen keltavästäräkki taas esiintyy vain kaukana kaakossa. Eikö ole linnulla tyylikäs hattu?

Kiirastorstai-illalla saimme tilaisuuden katsoa sisälle georgialaiseen kotiin. Ystävämme Khatuna Katsarava oli kutsunut meidät illalliselle. Khatunan vanhempien talo on ruutukaava-alueella. Se on satojen naapuritalojen lailla kaksikerroksinen, aumakattoinen tiilitalo, jota ympäröi puutarha. Köynnökset kiipeilevät ulkoverannan seinillä ikään kuin odottaen kesän aurinkoa, jotta voivat työntää lehtensä ulos antamaan varjoa talossa asuville ihmisille. Vietimme miellyttävän illan tämän perinteitä ja hyviä tapoja kunnioittavaan georgialaisen perheen vieraana. Emäntä oli tehnyt meille hienon aterian.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress