Blogi: luovasti luonnosta

22.4.2011 – Pitkänäperjantaina yhä odoteltiin kevättä

Kevät ei tänäänkään edistynyt, vaan silti saimme kuunnella yhtä etelän kevään merkeistä. Meiltä Suomesta jokseenkin puuttuu tämä kesää enteilevä tunnelman luoja. En osaa arvioida, onko tämä sattuva tapa kuvata sitä sammakkojen kuoroa, joka mölisee ja rääkyy kaikkialla, missä on vesilätäköitä, ojia tai lampia. Niitähän on tämän kevään sadeviikkojen jälkeen kaikkialla. Tarkemmin tuntematta sammakoiden tai konnien ääniä epäilen mölysammakoiden johtavan tätä konserttia ja perässä seuraa monia muita rääkyviä, rähiseviä ja kurluttavia laulajia, jotka pullistelevat kurkkupussejaan lätäkköjen pinnalla.

Tämä sammakko pullisteli lammessa ja sanoi ”kriik-kriik-kriik”

Eilen voin omin silmin todeta, että ei Luoja ole turhaan luonut niitä kärpäsiä, joilla västäräkit ja pääskyt herkuttelivat. Sammakkoja kuunnellessa ja katsellessa tiesin kyllä, mikä rooli on niille varattu ekosysteemissä: toisten auttaminen ja niiden vatsan täyttäminen. Silkkihaikarat, jalohaikarat, ruskohaikarat, harmaahaikarat, pronssi-iibikset, niittysuohaukat, pikkukiljukotkat ja haarahaukat poimivat niitä nälkäänsä Kridmaghalanin lammikoista. Ja me ihailimme vierestä. Tänään meitä ilahdutti vielä sammakkojahtiin liittynyt kauniin vaalea arosuohaukkakoiras. Vaan ei sammakonsyöjien ahkerointi yhtään vaimentanut tätä kuoroa.

Kaunis arosuohaukka sammakkojahdissa. Ei tarvitse haukan nähdä nälkää näillä kosteikoilla

Kiersimme tänään samoja paikkoja, sillä Potin ympäristön lintumaastoja ei voi ammentaa tyhjäksi muutamassa päivässä. Kridmaghalanissa voisi viihtyä aamusta iltaan, mutta kävimme välillä ”pitkässä saaressa” ja löysimme sieltä neuvostoaikaisen ohjustukikohdan rauniot, jonka korkean bunkkerin päältä oli hyvä tähystellä eri suuntiin. Bunkkerin alarinteellä laiha mies kepillä ja lapiolla kaivoi esille metallinpaloja ja kaapeleita, ilmeisesti ansiomielessä. Hän kävi vaihtamassa muutaman sanan kanssamme. Pois ajaessamme ohitimme hänet sillan pielessä. Kottikärryssä oli kasa metalliromua. Ehkä päivän ansiot olivat siinä.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress