Blogi: luovasti luonnosta

24.4.2011 – Mestiassa pilvien vankina

Vuoristo vangitsee, mutta meidät vangitsi tänään tiivis pilvikatto. Mestiassa, laakson pohjalla 1400 metrissä oli tavallinen harmaa pilvipäivä. Mitä nyt satoi väillä. Yritimme kuitenkin nousta rinnettä ylemmäs, mutta eihän siellä pilvien sisällä nähnyt mitään. Sitä on ihan sumussa. Kiipeämistämme vaikeutti myös se syvä puronuoma, johon ylhäällä törmäsimme ja jonka pohjalla virtasi kovalla kohinalla ruskeaa vettä. Oikeastaan tämä sulamisvesivirta oli pitkän ajan kuluessa kaivanut itselleen oikean kanjonin, jonka jyrkät, viitisen metriä korkeat seinämät jo aiheuttivat amatöörikiiipeilijälle melkein ylipääsemättömän esteen. Niinpä vuoristokiipeily jäi tällä kertaa tähän. Palasimme takaisin yli laidunniittyjen alas laaksoon. Matkalla kultahemppopari suristi lehdettömien puiden oksilla ja vuorikirviset etsivät ruokaa pälvistä.

Näkymä pilvirajalta alas Mestiaan jokilaakson pohjalla, 1400 metrissä. Tänään oli tällaista!

Illan suussa teimme toisen yrityksen päästä ylös, nyt autolla. Pilvet olivat nousseet korkeammalle, yli kahteen tuhanteen. Mestiasta lähtee tie vielä kauemmaksi, 45 km päässä olevaan Ushgulin kylään. Tiesimme, että sinne ei vielä pääse lumen takia, mutta ehkä kuitenkin johonkin niistä solista, joissa tie ylittää lähimpiä vuorenharjanteita Mestian eteläpuolella. Niinpä jurrutimme maasturillamme ylös, alas ja ylös kunnes viimein kiipesimme syvän liejuista tietä myöden 1980 metrin korkeudella olevalle harjanteelle, jolla kasvaa edelleen sekametsää.  Siitä olisi ollut vielä noin 30 km matkaa Ushguliin. Tämä kylä on noin 2100 metrin korkeudella, korkeiden vuorenharjanteiden välissä. Sen sanotaan olevan eräs Euroopan korkeimmalla sijaitsevia asuttuja kyliä. Naapurimaassa Azerbaidzhanissa olin tosin tilaisuudessa käydä viime syksynä Khinaliqissä, joka on noin 2250 metrin korkeudessa.

Koulun maantiedon tunnilla nukkuneille kerrottakoon, että Euroopan ja Aasian raja kulkee täällä Suur-Kaukasuksen ja Vähä-Kaukasuksen vuoristojen välissä. Raja on määritelty kulkemaan Azerbaidzhanissa Kaspianmerestä ylös Kura-jokea Geogiaan ja sieltä Qvinla- ja Rioni-jokia pitkin Mustaanmereen. Viimeksi mainittu joki laskee mereen juuri Potin kaupungin pohjoislaidalla.

Ushguliin asti emme siis päässeet, mutta saimme kuitenkin kuunnella laulurastaan, rautiaisen ja lukemattomien kuusitiaisten iltalaulua vuorella.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress