Blogi: luovasti luonnosta

26.4.2011 – Taas Mustanmeren rannikolla

Päivä alkoi eilisen paikkauksella. Nimittäin sen renkaan, joka autosta repesi vuoristotien terävissä kivissä. Olimme kyllä vaihtaneet alle vararenkaan, mutta ilman ehjää vararengasta ei uskalla lähteä kovin kauas näillä teillä. Siinä menikin puoli päivää, sillä Potia vaivasi sähkökatkos. Odotellessamme virtaa rengaskorjaamon kompressoriin, emme saaneet myöskään eväitä kaupasta emmekä kahvia kahvilasta. Tämä on kuulemma arkipäivää tässä maassa.

Ajoimme sitten uusi rengas alla etelään, Ispanin suolle. Sen reunassa on lintutorni. Kävimme siellä Tuijan kanssa jo talvella ja totesimme sen sijainnin ”Batumin pullonkaulassa”. Tämä on muuttolintujen, erityisesti petolintujen muuttoreitin kapeikko, josta kulkee syksyisin satoja tuhansia haukkoja ja kotkia etelään. Keväällä luultavasti pohjoiseen menijät hajaantuvat vähän enemmän, mutta silti niitä on lupa odottaa nytkin tähän Vähä-Kaukasuksen ja Mustanmeren väliseen kapeikkoon.

Taivas oli taas pilvessä eikä nousevista ilmavirtauksista olisi apua. Matkalla jo näimme, miten tienvarren niityt olivat täynnään oksilla ja tolpilla nuokkuvia hiiri- ja haarahaukkoja. Silti yllätyimme myönteisesti, kun Ispanin tornilla näkyi tunnin aikana kolme kiljukotkaa, kaksi pikkukiljukotkaa, arokotka ja arohiirihaukka. Nämä näimme siis muiden, tavallisempien koukkunokkien ohessa.

Kiire vei meitä eteenpäin, nyt Batumin kaupungin eteläpuolella olevalle Chorokhi-joen suistolle. Ennen hämärän tuloa ehdimme vilkaista vain osan paikasta, jossa tämä suuri Vähä-Kaukasukselta tuleva virta laskee ruskeana soljuvat vetensä Mustaanmereen. Jokisuiston saarella näkyi olevan suuri lintuyhdyskunta. Puissa roikkui useita kymmeniä yöhaikaroita, silkkihaikaroita, jalohaikaroita, harmaahaikaroita ja pikkumerimetsoja. Lisäksi puiden alla makasi pesillä joukko harmaalokkeja, joiden ei oikeastaan pitäisi pesiä tässä maassa. Etäisyyden ja valon niukkuuden takia jäi näkemättä olivatko linnut niitä pitkäpäisiä aroharmaalokkeja, joita oli muutama sata lepäilemässä joen riutoilla vaiko keltajalkaisia etelänharmaalokkeja. Lisäksi erottelimme riutoilta ainakin kymmenen vanhaa armenianlokkia. Niiden ympärillä seisoskeli samanmallisia nuoria lokkeja, joita emme uskaltaneet selvien tuntomerkkien puutteessa varmasti määrittää.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress