Blogi: luovasti luonnosta

28.4.2011 – Aamu Danisparaulissa Vähä-Kaukasuksella ja paluu rannikolle

Joskus herätessä ei heti tiedä, missä herää. Nyt tajusin ensin käen kukkuvan, sitten ikkunan edessä olevan verhon heiluvan tuulessa. Ikkunasta puuttui yksi ruutu. Huoneen katto ja seinät olivat vieraat. Sitten kuului outo linnunlaulu. Vähän ajan kuluttua kukko alkoi kiekua lähellä, jossakin lattian alla. Oli aamu Mikeladzen talossa Danisparaulin vuoristokylässä Georgiassa, mutta lähellä Turkin rajaa. Vaikka sisään tuuli ja hetekan pohja painui syvälle, oli tässä hyvä herätä.

Meitä pidettiin hyvin. Saimme aamiaista. Perheestä otettiin valokuva talon edessä. Ympäröivä vuoristomaisema oli huikaisevan kaunista. Nuoremmat lapset pukivat repun selkään ja lähtivät kävelemään kohti koulua. Isäntä ei suostunut ottamaan majoituksesta minkäänlaista korvausta, viittasi vain georgialaiseen vieraanvaraisuuteen. Olimme nöyrän kiitollisia. Voi mitä ihmisiä tässä maassa asuu!

Danisparauli päivällä, yöllä on pimeää ja tie vaarallinen.

Harry ja Henry ajoivat autolla lähelle sitä ummessa olevaa solaa, joka oli eilen katkaissut matkamme. He näkivät monia mukavia vuoristolintuja: lumivarpusia, sepelrastaita, kultahemppoja ja vuorikirvisiä. Me Tuijan kanssa seurasimme lapsia koululle ja sieltä sitten poikien kanssa yhdessä lähdimme ajamaan kohti rannikkoa. Kun monen tunnin jälkeen olimme taas Chorokhin suulla, kertasimme vielä eilisiä lintukohteita. Matka alkaa olla lopuillaan.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress