Blogi: luovasti luonnosta

29.4.2011 – Tällainen oli viimeinen päivä Georgiassa, matkalla Tbilisiin

Matkalle toisinaan kasaantuu vastoinkäymisiä, joista vain pitää päästä yli. Nyt sellainen sattui Lanchkhutissa. Rannikolta on vähän yli 300 km matkaa Tbilisiin, pääkaupunkiin. Mainittu Lanchkhuti on sen matkan alkupäässä. Päätimme pysähtyä siellä kahville. Ja sitten minä peruutin takana olevan auton nokkaan. Vieraassa maassa, ilman kielitaitoa. Opettava kokemus, oppii toivottavasti peruuttamaan varovaisemmin.

Ei se mikään paha kokemus ollut. Tosin ei ollut mukavaa, kun sata ihmistä kerääntyi ympärille katsomaan. Jokainen miespuolinen henkilö oli asiantuntija sekä halusi itse käydä tutkimassa vauriot ja katsoi sitten tarpeelliseksi antaa kommenttinsa. Parasta olivat poliisit, jotka hoitivat tehtävänsä fiksusti. Kun olivat testanneet minun venäjänkielen taitoni, noutivat koulun englannin kielen opettajan tulkiksi. Mukavasti poliisiauton takapenkillä istuen myönsin vikani, annoin lausunnon, tulkki käänsi ja poliisi kirjoitti pari sivua georgialaisia koukkukirjaimia. Allekirjoitin. Aikaa tähän kului kolme tuntia, mutta lopulta pääsimme jatkamaan matkaamme kohti Tbilisiä pieni naarmu omassa takapuskurissa.

Autovuokraamon George hoiti Tbilisissä asian hienosti. Hän lupasi hoitaa paperit vakuutusyhtiöön, joka korvaa naapurin kuhmut. Pikkusummalla hän maalauttaa ja hioo pois naarmun maasturin puskurista.

Näin päättyi tämä matkamme Georgiaan. Olen usein sanonut, että kaikkein mielenkiintoisimmat tarinat matkoilta syntyvät odottamattomista asioista, vastoinkäymisistä ja töppäyksistä. Niin nytkin. Hienot lintuhavainnot ovat tietysti oman yleisönsä ravintoa ja sitäkin kertyi. Illalliset ja asumiset georgialaisessa perheessä tekevät aina minuun vaikutuksen. Nyt tutustuimme kolmeen erilaiseen kotiin ja niiden ihmisiin. Muuten sitten mahdottomat tiet, rengasrikko siellä ylhäällä, yö köyhän perheen vieraana vuoristokylässä ja pieni kolari olivat niitä muistettavimpia kokemuksia.

1 kommentti

Lasse5.5.2011 at 18.16

Jouko, taas hieno kertomus, onneksi olkoon! Aioin muuten itse v. 1997 palata Batumista kyseistä tietä Tbilisiin mutta minulle sanottiin heti selvin sanoin, että turha yrittää, minulla oli silloin vanhan mallinen mersu käytössä. Batumin kasvitieteellinen puutarha jäi hienona kohteena mieleen, varsinkin kun oppaana oli venäläinen kasvitieteilijä, vanha rouva Mariya, joka tunsi puutarhansa kuin oman keittiönsä turkat. On kuulemma vielä elossa mitä olen kuullut…

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress