Blogi: luovasti luonnosta

3.1.2011 – Jäähyväiset Georgialle, maalle maailmanpolitiikan polttopisteessä

Aamulla ajoimme viimeisen kerran Tbilisin läpi lentokentälle. Valoja, kirkkoja, siltoja, patsaita. Näitä kaikkia vilkkui ohitsemme. Mtkavari-joen pohjoispuolella loisti presidentin palatsin lasikupoli. Eiköhän Misha, presidentti Mikheil Saakashvili ollut jo hänkin hereillä näin aamukuudelta miettimässä kansansa parasta. Mutta muut tuntuivat nukkuvan kaupungissa. Täällä alkavat työt virastoissa vasta kello 10 ja niinpä kaupungissa on liikenne rauhallista vielä tuonne kello kahdeksaan tai yhdeksään.

Monelta ihmiseltä olemme kysyneet, että miten heidän mielestään maa makaa. Vastauksista hahmottuu kuva optimistisesta kansasta, joka on tyytyväinen presidenttiinsä. Saakashvili on tehnyt paljon ihmisten oloja parantavia toimenpiteitä. Byrokratiaa on karsittu, bisneksen teko on tehty helpommaksi sekä lapsiin ja nuoriin on satsattu. Mutta parhaana saavutuksena tunnutaan pitävän sitä, että korruptio on saatu vähenemään pieneen osaan entisestä. Poliisiin luotetaan ja pikkurikollisia on pistetty linnaan. Jos tämä kaikki on totta, on se erinomainen asia Georgian kehityksen kannalta. Toisaalta tosin Georgian sanotaan yhä olevan ihmis- ja huumekaupan keskus Transkaukasiassa.

Kritiikkiäkin presidentti saa: sosiaaliturva on heikkoa ja ulkopolitiikassa tulisi olla varovaisempi. Vanhusten ja huono-osaisten asema on hyvin vaikea. Vanhuseläkkeellä (100 laria/kk eli runsaat 40 €) ei voi tulla toimeen. Niinpä lapset pitävät huolta vanhempiensa toimeentulosta eläkkeellä tai sairauden kohdatessa. Jos lapsia ei ole tukemassa, on tilanne vaikea. Kaduilla näimme paljon vanhoja mummoja käsi ojossa kerjäämässä kolikoita. Atoevin perheessä kuulimme tarinan heidän naapuristaan, vanhasta rouvasta, jolla ei ollut lapsia tai muita sukulaisia. Eräänä päivänä hän kaatui ja lantio murtui. Korjaava leikkaus olisi maksanut yli 1000 dollaria (kalliita asioita on helpompi ilmaista dollareissa!), eikä rouvalla ollut siihen varaa. Nyt hän makaa liikuntakyvyttömänä kotona ja naapurit hoitavat häntä vuorotellen.

Presidentin pitäisi olla diplomaattisempi ulkopolitiikassa ja etenkin Venäjän kanssa pitäisi tulla toimeen. Näin sanoivat varsinkin vanhemmat kommentaattorit. Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat yhä avoimia haavoja Georgian kyljessä. Nämä ns. kapinamaakunnat halusivat itsenäistyä Neuvostoliiton kaaduttua vuonna 1991. Uuden Georgian sotilaallinen voima ei riittänyt maan koossa pitämiseen ja kapinoiden kukistamiseen, etenkään kun Venäjä tuki niitä. Konflikti jäi elämään ja elokuussa 2008 Saakashvili teki nähtävästi suuren erehdyksen ja hyökkäsi näihin maakuntiin yrittäen vallata ne äkkirynnäköllä.

Mutta eihän näitä vuoristolaisia niin vain lannisteta! Kohta Venäjä lähetti Rakin tunnelin kautta sotajoukkonsa Etelä-Ossetiaan ja pian taisteluja käytiin jo maakunnan ulkopuolella. Venäläiset valtasivat Gorin ja Abhasiasta heidän joukkonsa tulivat rannikolla Potin kaupunkiin. EU:n ja USA:n tuella saatiin viiden päivän sodan jälkeen rauha aikaiseksi ja sovittiin ns. kuuden kohdan ohjelmasta, johon sisältyi venäläisten vetäytyminen ja aselepolinjojen valvonta. Mutta sodan seurauksena kapinamaakunnat julistautuivat itsenäisiksi, Venäjä ja kolme muuta maata (Nicaragua, Venezuela ja Nauru) tunnustivat ne. Kansainvälisesti katsoen nämä ovat nyt eräänlaisia epävaltioita, joissa järjestäytynyt yhteiskunta ei toimi eikä edellytyksiä toimeentuloon liene ilman ison pohjoisen naapurin tukea.

Nyt venäläiset rajavartiojoukot valvovat maakuntien rajoja sieltä puolelta ja EUMM (European Monitoring Mission) Georgian puolelta. Kerran kahdessa kuukaudessa asiaa yritetään ratkoa Genevessä. EUMM:ssä on parisataa suomalaista tarkkailijaa mukana.

Mikä sitten on näiden avoimien haavojen tulevaisuus? Venäjä haluaa tehdä kiusaa Georgialle, koska se on presidenttinsä johdolla suuntautunut länteen sekä muun muassa anonut Naton jäsenyyttä ja osallistunut Venäjän ohittavan öljyputken rakentamiseen Bakusta Azebaidzhanista alueensa kautta Turkkin Ceyhaniin. Venäjän katsoo etujensa vaativan Georgian heikentämistä ja estää sen kehittyminen, nykypolitiikkaa tulkiten ilmeisesti niin kauan kuin maa hakee turvaa lännestä eikä pohjoisesta.

Toisaalta Venäjä haluaa kiihkeästi päästä maailman kauppajärjestö WTO:n jäseneksi, sillä tämä säätelee maailmankauppaa ja sen säännökset olisivat Venäjällekin kipeästi tarpeen. On myös arvovaltakysymys, että Venäjää ei ole voitu katsoa jäsenkelpoiseksi, toistaiseksi. Georgia on WTO:n jäsen ja se voi yksin estää Venäjän jäsenyyden. Georgia on asettanut suostumuksensa ehdoksi Abhasian ja Etelä-Ossetian kriisien purkamisen. Venäjä pystyisi halutessaan auttamaan tässä ratkaisevasti, mutta tämä taitaisi käydä pahasti sen kunnian päälle. Niinpä saamme varmaan vielä pitkään seurata tätä maailmanpolitiikan shakkipeliä Kaukasuksen vuoriston ympärillä.

Näitä kaikkia monimutkaisia asioita ajattelimme, kun teimme matkaa kotiin Georgiasta. Maa on päässyt hyvään alkuun kehityksessä kohti parempaa, mutta suuria ongelmia on jäljellä. Matkailijan kannalta maa on kuitenkin turvallinen, ihmiset hyvin ystävällisiä ja luonto tavattoman kaunista.

Kuka tämä on? Taitaa olla blogin kirjoittaja Jouko Högmander, juuri arvioimassa hyvää kuvakulmaa Mtkvari-joen sillalla

1 kommentti

Jouko Lehtonen7.1.2011 at 21.45

Onpa georgialainen ihmedieetti ollut tehokas – valokuvan perusteella arvioiden blogin kirjoittajasta ei ole paljon jäljellä parin viikon kuurin jälkeen! Tällä voisi olla kysyntää maailmanmarkkinoilla, esim. läntisemmässä Georgiassa.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress