Blogi: luovasti luonnosta

2.1.2011 – Viimeinen kävelyretki Tbilisissä, tällä kertaa

Savusumu oli poissa kaupungin päältä. Tähän vuorien väliseen laaksoon paistoi nyt aurinko kirkkaalta taivaalta, vuoret erottuivat kirkkaasti ja jopa kymmenien kilometrien päässä olevat huiput piirsivät profiiliaan taivaalle. Pitkään jatkunut tyyni, lämmin ja seisova ilma oli tänään pois pyyhkäisty eilisen kovan tuulen ansiosta. Nyt oli kirpeän kylmää, aamulla nollassa ja päivällä auringossakin vain viisi-kuusi astetta lämmintä.

Aamupäivällä kaupungilla oli vielä kovin hiljaista, päivällä perheet lähtivät liikkeelle ja sitä mukaa myös joulupukit ja rihkaman myyjät. Ilmassa oli uudenvuoden juhlinnan jälkimakua ja joulun odotusta, sillä tänään on enää viisi yötä nukuttavana kreikkalaiskatoliseen jouluun seitsemäs tammikuuta.

Seesteinen talvipäivä, auringon valo näkyy plataanin oksien välistä. Nuoret ihmiset kulkevat käsi kädessä

Kaupungilla oli miellyttävää kävellä. Ihmisten hymyt, plataanien keltaisten lehtien läpi siivilöityvä valo ja kirkas ilma innostivat valokuvaamaan kadun tunnelmia. Päivän parhaat kuvat syntyivät ihmisistä, jotka – yleensä luvalla – sallivat ikuistaa muutaman aurinkoisen hetken talvipäivästään: kaksi vanhaa miestä puiston penkillä, nuori pari kävelemässä plataanin alla, hymyilevä vanha mies istumassa puuhun nojaten sekä monta muuta hyväntuulista hetkeä.

Elämäänsä tyytyväinen vanha mies antoi luvan ikuistaa hänet Rustaveli-kadulla

Myös Tbilisin vanha kaupunki hymyili tänään. Näytti siltä, että vanhat talotkin olivat vähän vetäneet henkeä ja saaneet roikkuvat parvekkeet ojennukseen. Taisi olla eilinen tuuli, joka oli puhaltanut pois juhlien roskat kaduilta. Myös kaikki ne kahvilat, joiden ovia edellisellä viikolla yritimme turhaan auki, olivat nyt sopivasti täynnä ihmisiä.

Me suuntasimme taas tänään rikkikylpyyn, vanhaan kylpylään, jonka seiniä koristivat siniset mosaiikit ja jossa järjestystä pitivät tukevan oloiset venäjää puhuvat maatuskat. Yleiselle puolelle maksoi kymmenen laria, mutta me saimme alakerrasta oman kabinetin kolmellakymmenellä viidellä larilla. Hieronta maksoi kympin lisää. Kylpeminen tapahtuu noin kolme metriä kanttiinsa olevassa altaassa, johon virtaa – nähtävästi suoraan kuumasta lähteestä – rikiltä tuoksuvaa vettä. Altaaseen meno tuntuu ensin melkein mahdottomalta veden lämpötilan takia, mutta kun sinne sitten on onnistunut luiskahtamaan iho kananlihalla, on kokemus hieno. Jälkihoitoon kuuluvat kaikenlaiset virvokkeet teestä oluisiin ja väkijuomiin, joita voi ostaa. Sitten olo onkin kuin olisi käynyt hyvässä saunassa!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress