Blogi: luovasti luonnosta

29.12.2010 – Churia-joen kosteikolla ja Batumin yössä

Aamulla oli vielä pimeää, kun käänsimme Ladan keulan Potista pohjoiseen. Khatuna oli piirtänyt meille kartan, miten ajetaan Anaklian kylään. Matkalla piti varoa yhtä asiaa: Zugdidin kaupungista ei saa jatkaa päätietä pohjoiseen, sillä muutoin ollaan kohta Abhasiassa. Tämä on toinen niistä Georgian kahdesta kapinamaakunnasta, jotka julistautuivat vuoden 2008 elokuussa käydyn viisipäiväisen sodan jälkeen itsenäisiksi. Venäjän lisäksi vain kolme muuta maata maailmassa on tunnustanut näiden itsenäisyyden.

Emme jatkaneet väärää tietä vaaraan, vaan löysimme itsemme kohta aamun valjettua Anakliasta, jossa tapasimme kansallispuiston rangerin Amiranin, mukanaan hän oli tuonut Evan, joka on koulun englannin opettaja ja toimi tulkkinamme. Heidän kanssaan töyssyttelimme Anakliasta etelään Churia-joen suistoon. Se on valtavan kokoinen saraa, ruokoa, rahkasammalta ja tulvametsää kasvava kosteikkoalue, nähtävästi aivan erinomainen lintuparatiisi. Sillä on vain yksi heikko puoli: siellä olevia lintuja ei näe mistään, vain lentävät linnut ja lintujen parvet voivat tulla näkösälle. Kosteikon länsi-luoteispuolella on pitkä ja kapea kannas hiekkanummea, jonka toisella puolella kohisevat Mustan Meren mainingit, toisella puolella on vetinen kosteikko. Sieltä tähyilimme lintumaailman erikoisuuksia.

Kannaksella tuli vastaan tuttuja lintuja: kaksi vanhaa merikotkaa nousi laiskasti siivilleen ja kohta ohitettuamme ne liisivät takaisin tähystyspaikalleen. Kaukana kosteikon saaressa istui kolmas merikotka, sekin saalista tähyilemässä. Mutta eniten kaikista isoista linnuista täällä saalisti ruskosuohaukkoja. Niitä oli monen ikäisiä ja erivärisiä, kaikkiaan ehkä kolmisenkymmentä. Mustan Meren tummanharmaalla rantahietikolla juoksenteli suurehko parvi tundrakurmitsoja, suosirrejä ja pulmussirrejä. Ihan ilmeisesti ne olivat tulleet Siperiasta asti tänne talvehtimaan. Vesilintuja, hanhia tai pelikaaneja saa vielä odottaa. Ne tulevat ilmojen lopullisesti jäähtyessä tammikuussa ja eniten niitä on täällä helmikuussa.

Vaan ei tämäkään Kolkhetin kansallispuiston lintuparatiisi ole aivan turvassa. Täältä kannakselta näkyi edessämme muutaman kilometrin päässä, mutta heti jokisuun takana Kulevin öljyterminaali, jossa oli pari tankkeria kiinni. Merellä niitä näkyi tyhjänä kellumassa useita. Kartan mukaan sekä Kulevi että laaja merialue sen ulkopuolella kuuluvat kansallispuistoon. Erikoista! Lisäksi tänne Anaklian eteläpuolelle oli muodostettu yksi presidentin luomista vapaavyöhykkeistä. Jos ja kun tänne rakennetaan lähivuosina lomahotelleja, saavat nämä investoinnit verovapauden. Ne eivät tule kansallispuistoon, mutta sekä öljyterminaalilla että hotellikylällä on varmaan vaikutuksia laajemmaltikin.  – Päivän ajo kuoppaisilla teillä tuntui takapuolessa. Mielessä kävi optimistinen ajatus, että ehkä ne tietkin siteen tästä paranevat?

Illaksi ajoimme vielä Khatunan kanssa Batumiin, noin 60 km Potista etelään. Se on turistikaupunki, jossa on suuria ja komeita hotelleja ja mahtavan hienoja bulevardeja, niistä vaikuttavimpia on Mustan Meren rannan palmujen reunustama loputtoman pitkä kävelyväylä.

Me saavuimme Batumiin pimeässä. Mutta ei kaupungissa oikeasti ollut pimeä, sillä katuja, puistoja, rakennuksia ja rantoja valaisivat miljoonat jouluvalot. Viikko sitten kerroin Tbilisin hienoista jouluvaloista, jonka veroisia ei Suomesta löydy. Mutta Batumin valot ne vasta ovat uskomattomia! Huippua ovat eräät suihkulähteet, joissa värilliset, väriä ja muotoa vaihtavat vesisuihkut tanssivat musiikin tahdissa! Eivätkä nämä suihku-ilotulitukset ole mitään ihan pieniä, vaan ne ovat viitisenkymmentä metriä pitkiä ja niissä vesisuihkut nousevat musiikillisten huippujen kohdalla ehkä kymmenen metrin korkeuteen. Uskomaton näky subtropiikin yössä!

Tuija ja Khatuna loistavat Batumin valojen keskellä

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress