Blogi: luovasti luonnosta

28.12.2010 – Paleastomen lintujärvellä ja tulvametsissä

Tämä päivä alkoi paremmin kuin eilinen! Khatuna järjesti meille monenlaista mielenkiintoista ohjelmaa. Ensin tapasimme kansallispuiston biologin, jonka kanssa vaihdoimme tietoja suomalaisista ja georgialaisista kansallispuistoista. Sitten David, puiston rangeri otti meidät venekyytiin Paliastomin järvelle ja edelleen siitä ylös Pichori-jokea. Joki kiemurteli soistuneen saarni-leppä-tiesmikäpuu –metsän keskellä. Joen rannoilta nousi laiskasti lentoon jalohaikaroita ja harmaahaikaroita, rantapuissa istui haukkoja ja kotkia.

Kansallispuiston ranger David kuljettamassa meitä veneellä pitkin kapeita Pichor-joen sivuhaaroja

Ensimmäinen kotka määritettiin nuoreksi merikotkaksi, mutta seuraavat olivat pienempiä ja tummempia. Lyhyen ihmettelyn jälkeen totesin, että kiljukotkiahan siinä. Niitä oli 4-6 yksilöä muutaman kilometrin matkalla, useimmat tummia vanhoja lintuja, mutta ainakin yksi oli viirusiipinen nuori kiljukotka. Tämä kotka ei pesi täällä, mutta viettää talvea näillä kosteikoilla, jotka taitavat vastata varsin hyvin kiljukotkan pesimäympäristöjä Venäjällä. Kerran näimme, miten haarahaukka sai kalan joesta ja kiljukotka säntäsi sen perään, säikäytti haukan, joka pudotti kalan. Kotka nappasi tämän ilmasta itselleen ja kauhoi muutamalla vedolla rantapuuhun nauttimaan ryöstösaaliistaan. Kamera raksutti muutaman kuvan kiljukotkasta.

Nuori kiljukotka puussa joen rannalla, näitä talvehtii Pichor-joen varrella

Paleastomi-järvi on kuuluisa lintujärvi. Siellä on suuria määriä muuttavia vesilintuja, haikaroita ja petolintuja huhti-toukokuussa sekä syys-lokakuussa. Kun talvi jäädyttää joet ja järvet Ukrainassa ja Etelä-Venäjällä, tulee tälle järvelle talvehtimaan suuria parvia vesilintuja, haikaroita ja pelikaaneja. Mutta me olemme täällä nyt etuajassa. Vaikka Pohjois- ja Keski-Euroopassa on nyt harvinaisen kylmää, on taas näillä seuduilla tavallista lämpimämpää, päivisin liki kaksikymmentä astetta. Niinpä talvehtivat lintumassat eivät ole vielä saapuneet. Yleensä ne tulevat tammikuussa ja viipyvät kaksi, korkeintaan kolme kuukautta. Ensi kerralla ehkä sovitamme matkamme paremmin lintujen sesonkiaikaan.

Loppuiltapäivästä etsimme meren rannalta sopivia tähystyspaikkoja nähdäksemme, josko siellä olisi lintuja. Eräällä rannalla pysäköimme auton siistin valkoisen talon lähelle. Hetken merelle kiikaroituamme tuli isäntä keskustelemaan – sujuvalla englannin kielellä. Talo oli hänen, samoin kuin sen edessä seisova uudenoloinen taksi-mersu. Kauaa emme ehtineet puhella, kun hän kutsui meidät sisälle taloonsa kahville. Saimme tutustua myös tämän Gogi Tikaradzen vaimoon, viisivuotiaaseen poikaan sekä Gogin äitiin. Vieraanvaraisia ja välittömiä ihmisiä. Nyt meillä on plakkarissa heidän osoitteensa ja mielessä kutsu koska tahansa tulla uudestaan kyläilemään. Kyllä georgialaiset ovat maineensa veroisia!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress