Blogi: luovasti luonnosta

26.12.2010 – Huristimme itään päin maaseudulle

Huolimatta käsittämättömästä liikennekaaoksesta ja armottomasta kiilaamisesta, onnistuimme jo toisen kerran ajamaan Tbilisin läpi ja ulos kaupungista, vieläpä oikeaan suuntaan. Matkamme vei Jandara-järvelle, joka on Georgian ja Azerbaidzhanin rajalla. Tarkoituksemme oli käydä myös David Garijin luostarissa, joka on samalla suunnalla, mutta ryömiminen syväkuoppaisilla teillä vei liikaa aikaa. Niinpä tuo 1500 vuotta vanha luostarialue vuoren rinteeseen kaivettuine keljoineen jää toiseen kertaan.

Ohitimme Rustavin kaupungin ja pysähdyimme Mtkvari-joen sillalle, josta näkyi lintuja. Pikkumerimetsot ja pikku-uikut kalastelivat joessa. Lokkiparvesta oli aamun myötävalossa tunnistettavissa toistakymmentä armenianlokkia. Aiemmin luulin, että tätä lokkia olisi ihan mahdoton erottaa harmaalokin eri lajeista, mutta nyt tämä uusi tuttavuus erottui helposti joukosta. Sen pää on kalalokkimaisen pyöreä, etenkin kun vertaa vieressä uineisiin pitkäpäisiin aroharmaalokkeihin. Silmä on tumma, tummia ovat myös siivenkärjet, joissa oli yksi pyöreä, valkea kärkilaikku ja muissa käsisulissa ihan pienet valkoiset helmet. Eikö kuulostakin yksinkertaiselta!

Jandari-järvi on helppo löytää kartalta, mutta ei tältä laajalta arolta. Savuinen usva rajoitti näkyvyyttä eikä kuoppaisesta tiestä meinanut tulla loppua. Tienhaaroja ilman viittoja oli molempiin suuntiin. Sitten kysyimme neuvoa: ”daroga na ozero?” ja kohta saimme mustanpuhuvan kultahampaisen miehen autoon oppaaksi. Kaunis järvi ja sen aurinkoinen rantaketo löytyi aivan valtakunnan rajalta. Siinä ihastelimme monenlaista lintua. Kuningaskalastaja, mustaleppälintu, mustapäätasku ja syyriantikka ilahduttivat pohjoisen lintuharrastajaa täällä.

Kuningaskalastajan näkeminen sykähdyttää aina pohjoisen lintuharrastajaa!

Paluumatkalla kierrettiin toista kautta Rustaviin, mutta tie oli yhtä huono. Sillä tiellä meitä ilahdutti keisarikotka, joka kaarteli tien päällä.

Illaksi meidät oli kutsuttu Andrew Atoevin kotiin. Andrew tuli meille tutuksi viime keväänä, kun hän kävi sohvasurffausmatkalla Turussa ja nukkui meillä.  Tapasimme nyt hänen mukavat vanhempansa sekä tyttöystävän. Illallinen sujui tässä gruusialais-armenialais-puolalaisessa seurassa rattoisasti ja saimme oppia koko joukon lisää paikallisesta elämisestä ja keittiöstä. Tämän sydämellisen perheen parissa olisi kulunut vaikka kaksi päivää keskustellen politiikasta, kulttuurista ja maantieteestä. Meidät kutsuttiin käymään uudelleen, ehkä silloin jatketaan!

Our friends, the Atoev family in Tbilisi

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress