Blogi: luovasti luonnosta

25.12.2010 – Joulupäivänä Kaukasuksen lumille

Joulupäivälle oli varattu muutama jännittävä kokemus: vuokra-auto, ajaminen kaupungista ulos (ja illalla takaisin) sekä luminen vuoristo. George Beradze toi aamulla käyttöömme pienen Lada Nivan. Tiedättehän nämä: ratin vääntämisessä tarvitaan muskeleita, jäykät ja piukat käsivaihteet, lämmitin puhaltaa vain joko kylmää tai kuumaa, ovipaneeli roikkuu eikä oikea etuovi mene lukkoon. Toisin sanoen aika lousku. Tarkoitus on, että tämä maasturi kuljettaa meitä viikon verran minne ikinä haluamme Georgiassa. Tosin se vie meitä aika halvalla, George tahtoo autosta vain 70 laria päivältä.

Tänään me halusimme vuoristoon, Tbilisistä pohjoiseen pitkin vanhaa sotilastietä, jonka tsaari Aleksanteri I rakennutti noin 210 vuotta sitten varmistaakseen juuri tekemänsä Georgian valloituksen. Lähdimme nousemaan tätä ainoaa Kaukasuksen ylittävää tietä aina Gudaurin hiihtokeskukseen asti. Sinne on Tbilisistä 120 km, alkumatka tasankoa, sitten matalaa lehtimetsää kasvavaa vuoristoa, yhä jyrkkeneviä nousuja pitkin jokilaakson rinteitä, nousu puurajan yläpuolelle, serpentiiniä kaiteiden kanssa ja ilman sekä lopulta ruma alppimajojen ja hotellien kylä tien varressa. Lunta on maassa vain viisi senttiä. Tästä on Venäjän rajalle vielä nousua pari-kolmekymmentä kilometriä, mutta me käänsimme selkämme rumille taloille ja nautimme lämpimästä auringonpaisteesta sekä lumisena hohtavista rinteistä ja huipuista. Lumirajalla laidunsi vielä tanakan näköisiä lehmiä ja lampaita.

Vielä aika vähän lunta vuorilla, talvi myöhässä

Olin utelias näkemään, mitä vuoristolintuja täällä saattaa nähdä tähän aikaan vuodesta. Monet korkean vuoriston asukeista ovat paikkalintuja ja laskeutuvat vain vähän alemmaksi lumen tieltä. Nyt meitä vastaan lensi komea hanhikorppikotka ja eräällä rinteellä kisaili vajaat sata alppivarista. Vähän yllättävä tuttavuus puurajan yläpuolella oli tikliparvi, joka tutki talventörröttäjiä tien vieressä.

Tämä Gudauri ei taida olla ihan se hiihtokeskus, jonne suomalaisen ensiksi tekee mieli laskettelemaan, vaikka rinteet kuuluvat olevan pitkiä ja näyttävät olevan aika jyrkkiä. Rakennuksista henki vielä neuvostoaikainen tyyli ja viimeistely. Kun viimein löysimme pienen baarin, joka oli avoinna ja josta saimme saslikkia, voimme kuitenkin todeta palvelun olevan hyvää. Nuori tarjoilija puhui riittävän hyvää englantia ja oli kiinnostunut matkustavaisten hyvinvoinnista. Hän kertoi talven olevan kovin myöhässä. Tähän aikaan pitäisi lunta olla jo puoli metriä. Hiihtokauden piti alkaa tänään, mutta aloitus on siirtynyt tammikuuhun.

Gudaurin yläpuolelle oli rakennettu mosaiikein koristeltu näköalapaikka, taideteos sekin

Gudauria mainostetaan myös kesäisten vuoristoretkien tukikohtana. Sieltä lähtee useita reittejä eri suuntiin, mutta niitä ei suositella kuljettavaksi ilman paikallista opasta. Itse kyllä hakeutuisin vähän kauemmaksi pois tästä vuoriston valtaväylästä. Joku syrjäinen vuoristokylä, jossa ei ole uusia mahtailevia hotelleja tai hiihtohissejä, houkuttelee enemmän seuraavan retken lähtöpisteenä.

Vuoriston hiihtokeskukset ovat harvoin silmän iloja, tässä tämän keskuksen kauniimpaa puolta

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress