Blogi: luovasti luonnosta

22.12.2010 – Saapuminen aamuyöllä

Jostakin syystä tänne itään lennetään aina yöllä.  Lento Riikasta laskeutui säkkipimeään Tbilisiin vähän viiden jälkeen aamulla. Niska jäykkänä ja silmät ristissä kiipesimme Gogan, meitä vastassa olleen kaverin maastoautoon ja lähdimme kohti kaupunkia. Jouko Högmanderin ja Tuija Nikulan retki Georgian aurinkoon vuoden 2010 lopulla oli alkanut. Tämä tarina kertoo matkan kokemuksista.

Silmät aukenivat viimeistään ylitettyämme Mtkvari-joen sillan ja noustessamme vanhaan kaupunkiin. Yhtään autoa ei näkynyt missään, ei myöskään ihmisiä. Mutta ne valot! Katujen yli, talojen seiniin, puihin ja pylväisiin oli kasvanut valtavan kokoisia lehtiä, lintuja, iloisesti juoksevia vesipisaroita ja vaikka mitä! Koko Tbilisin keskusta oli valaistu. Tyylikkäät valot muistuttivat vain etäisesti eräiden Pohjois-Euroopan kaupunkien jouluvaloja. Tänne asti piti tulla kokemaan nämä valot!

Tbilisin valoissa lukemassa karttaa

Mutta aamulla niistä ei aurinkoisessa kaupungissa näkynyt kuin kalpeat viritelmät katujen päällä ja varsilla. Odottamassa iltaa ja valojen syttymistä.

Kreikkalaiskatolisessa Georgiassa vietetään joulua vasta seitsemäs tammikuuta. Kaupoissa ei näkynyt joulun kelloja tai kuulunut joululauluja. Tosin kaupungilla meitä vastaan tuli muutama joulupukki työasussa. Tai olisivatko ne kuitenkaan aitoja täällä, kaukana Korvatunturista?

Ensimmäinen päivä Tbilisissä kului totuttelun merkeissä. Kävelimme 17 kilometriä katuja ja puistoja. Ihmisiä oli paljon liikkeellä: tummia ja hoikkia, kasvot ovat kapeita ja nenä komea, yleensä. Sanotaan, että eurooppalaiset kuuluvat kaukasialaiseen ihmisrotuun. Jos näin on, olisi se varmaan meille kunniaksi.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress