Blogi: luovasti luonnosta

26.10.2010 – Matka Azerbaidzhaniin päättyy, onneksi hyvin!

Yön pimeydessä kuin pahemmatkin ryövärit, lähdimme taksilla Tbilisin kentälle. Meille tuli hätäinen lähtö, sillä suomalaiset lentomekaanikot aloittivat eilen lakon ja tuntematon määrä lentoja oli tulossa peruutuslistalle. Tämä oli sitten se viimeinen mutka tällä ennestäänkin kimuraisella Kaukasuksen matkalla. Jos lukija on jo ehtinyt unohtaa aiemmat yllätykset, voi lyhyt kertaus olla paikallaan:  myöhästyimme Wienissä koneen vaihdosta ja uhkasimme jäädä ilman viisumia saapuessamme liian myöhään Bakuun, matkatavarat hävisivät saavuttaessa ja löytyivät taas, Azerin viisumin saikin vain puolelle suunnitellusta ajasta, edellisen takia maksettu paluulippu Suomeen osoittautui arvottomaksi ja maantiepoliisin eläkekassaa saimme kahdesti kartuttaa lahjoituksella.

Eilen tutustuimme Tbilisiin, tänään Kiovaan, Ukrainan pääkaupunkiin. Meillä oli seitsemän tunnin tauko koneenvaihdon yhteydessä Kiovassa ja tämän ajan käytimme tutustumalla tähän 2,6 miljoonan asukkaan suurkaupunkiin. Ajoimme bussilla jonnekin keskustan tuntumaan, suunnistimme kartalla ensin eksyksiin ja sitten köröttelimme metrolla ydinkeskustaan.

Tämä oli nyt kolmas peräkkäinen entisen neuvostotasavallan pääkaupunki, johon pääsimme tutustumaan tällä improvisoidulla matkallamme. Kiovaa ympäröivät loputtoman tuntuiset harmaitten kivitalojen ja betonitiilisten rumilusten lähiöt. Mutta kun niistä on päästy läpi, löytyy Dneprin länsirannalta mahtipontisten hallintorakennusten ja patsasten keskusta, josta löytyy myös kauneusarvoja. Taksilla palatessamme näimme myös uusia asuntoalueita, joissa oli ennakkoluulotonta arkkitehtuuria. Ei toki niin hienoja luomuksia, joita näimme aiemmin Bakussa tai Tbilisissä, mutta kuitenkin sellaisia, joita suomalaisetkin kaupunkisuunnittelun arkkitehdit voisivat käydä vilkaisemassa.

Petteri Kiovan katukäytävällä, vähän näyttää jo väsyneeltä…

…mutta blogin pitäjä se jaksaa yhä tarkkailla ympäristöä!

Finnair tuli sitten noutamaan meitä Kiovan kentältä ja pääsimme lopulta kotiin. Kovasti tyytyväisiä olimme täyspainoiseen matkaamme. Onnistumiseen olivat osallisina erinomainen matkakumppanini Petteri Saario sekä Lasse Koivunen, jonka laajat verkostot ja erinomainen järjestelykyky yhdistyneenä kulinarismin harvinaiseen taiteeseen takasivat meille leppoisat oltavat matkalla. Myös Heli Koso, Hadsi Safarov ja tbilisiläiset ystävämme auttoivat meitä suuresti. Kiitos heille kaikille!

1 kommentti

Kaarina Leino4.11.2010 at 20.06

Ja kiitos Jouko, että olet taas kerran maalauksellisesti kuvaillut ihmisiä ja lintuja ja maisemia. On ollut nautinto lukea tekstiäsi!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress