Blogi: luovasti luonnosta

19.6.2017 – Loppusuoralla Bojnurdista Mashhadin pyhään kaupunkiin

Iranin koilliskulmaan olisi jäänyt mielellään pidemmäksikin aikaa, sen verran mielenkiintoisia ovat maisemat ja linnut. Nyt kuitenkin ajamme rajan suuntaisesti kaakkoon, kohti Iranin toiseksi suurinta kaupunkia Mashhadia. Suomalaisen näkökulmasta tämä on aika kaukana: matkaa Turkmenistanin rajalle on runsaat viisikymmentä kilometriä ja Afganistanin rajalle enää alle sataviisikymmentä kilometriä. Teemme tien varressa muutamia pysähdyksiä, mutta mitään sykähdyttäviä uusia tuttavuuksia ei tavata. Enää eivät edes kymmenet sininärhet, mehiläissyöjät, harjalinnut taikka arokiurut ja ruskopääsirkut jaksa innostaa, vaikka mukavia ovatkin. Ehkä tämä on matkaväsymystä.

Saavumme iltapäivällä Mashhadiin, jossa on kolme miljoonaa asukasta. Kaupunki on hyvin uskonnollinen ja siellä sijaitsee ”Holy Shrine”, eräs shiialaisen islamin pyhimmistä paikoista. Tämä on jättiläismäinen pyhäkkö kaupungin keskellä. Käymme siellä illan suussa, eri ryhmissä tarkoituksella oppia vähän lisää islamilaisuudesta. Tämän päivän maailmassa ei ole haitaksi tietää ja ymmärtää siitä vähän enemmän.

20170619-IMG_9771

Pyhäkön portin ulkopuolella. Tummiin pukeutuneet naiset yrittivät sinisellä huiskullaan viestittää vaimolleni, että pitää pukeutua peittävämmin. Miesten pukeutuminen on vapaampaa. Takana kaksi valtavaa minareettia, joista lähempi on vielä työn alla.

Pyhäkkö ei ole yksin moskeija tai hautamuistomerkki. Se käsittää noin puolen neliökilometrin alueen, jossa useita valtavia minareetteja, kaksittain kuten shiialaiseen perinteeseen kuuluu. Siellä on yhdeksän suurta aukiota (courtyard), suurin niistä noin 400 m pitkä. Nämä ovat rukoilemista varten. Aukiolle pyhiinvaeltajat levittävät rukousmattonsa ja kumartavat Mekkaan päin rukoillessaan. Sisätiloissa on islamilainen yliopisto, hyvin vanha kirjasto, paljon muita tiloja, joista vieras ei saa käsitystä, sekä määrättömän paljon mosaiikkiseiniä, peilimosaiikkia, kupoleita ja lehtikultaa. Tämä pyhäkkö perustettiin alun perin vuonna 818, kun shiialaisten kahdeksas imaami Reza, yksi kahdestatoista pyhästä miehestä, profeetta Muhammadin perillisestä myrkytettiin täällä hengiltä. Kaupungin nimi Mashhad tuli pyhäkön mukana ja tarkoittaa marttyyriutta. Pyhäkön laajentaminen ja rakentaminen näyttävät yhä olevan menossa, mikä kertonee ennen muuta maan uskonnollisen hallituksen halusta investoida tämän kaltaisiin islamin suuruutta korostaviin kohteisiin satojen miljoonien, ehkä miljardien edestä kansakunnan resursseja.

20170619-IMG_9795 (2)

Pyhiinvaeltajia pyhäkön rukousmatoilla. He ovat usein saapuneet perhekunnittain ja välillä vaihdetaan kuulumisia.

Täällä käy vuodessa 27 miljoonaa pyhiinvaeltajaa lukuisista eri maista, kuitenkin vain shiialaisista maista. Miehille ja naisille on eri sisäänkäynnit. Meidät kuitenkin poimitaan ihmisvirrasta ja kohteliaasti pyydetään odottamaan. Tuijalle tuodaan musta chador, kangas, johon hänen tulee kääriytyä. Täällä ei enää riitä Iranin yleinen pukeutumiskoodi, jossa olennaista on kattava ihon ja erityisesti hiusten peittäminen. Kun vaimoni on kääriytynyt oikeaoppisesti saapuu paikalle niin ikään mustaan kietoutunut nuori nainen. Tämä puhuu hyvää englantia ja tarjoutuu opastamaan meitä pyhäkössä. Niinpä meille avautuu puolentoista tunnin mielenkiintoinen kierros asiantunteva oppaan johdolla. Kameraa ei saa tuoda alueelle, mutta kännykkäkameran käyttö on mahdollista. Opasta ei kuitenkaan saa kuvata.

Kierroksen aikana kaunissilmäinen oppaamme kysyy, josko meillä olisi jotakin kysyttävää heidän uskonnostaan. Tottahan minulla on vielä paljonkin epäselvää. Meidät ohjataan nuoren tumman, valkoturbaanisen oppineen miehen juttusille. Aluksi tämä antaa meille vastattavaksi kyselykaavakkeen, jossa hän puolestaan kysyy mm. mistä maasta olemme, missä kuulimme pyhäköstä, miksi tulimme tänne, mitä haluamme tietää uskonnosta ja niin edelleen. Vastaamisen jälkeen minulla on tilaisuus esittää oppineelle kysymyksiä. Hän vastaa lempeällä äänellä, kärsivällisesti.

Ei tässäkään tilaisuudessa ole mahdollisuutta koko kysymysten arkun tyhjentämiseen, mutta pyydän häneltä selitystä siihen, miksi shiiat ja sunnit ovat niin vihoissa toisiaan kohtaan kuin ovat. Nämähän ovat kaksi islamilaisuuden päähaaraa, joista sunnit ja sunnivaltiot ovat paljon lukuisampia. Jostakin minulle toistaiseksi käsittämättömästä syystä nämä uskontoryhmät riitelevät jopa meillä Suomessa sekä ottavat toisiaan vääräuskoisina hengiltä muun muassa parhaillaan Syyrian sisällissodassa. Olen tällä samalla kysymyksellä aiemmin ahdistanut toista opastamme, Nimaa, joka antoi siihen hänkin laajoja selityksiä.

Riita alkoi profeetta Muhammadin kuoltua vuonna 632 ja kysymys oli profeetan perustaman uskonnon tulevaisuudesta. Sunnit ovat sitä mieltä, että profeetta ei nimennyt manttelinsa perijää, vaan että maallisen vallan edustaja, kalifi voi myös olla uskonjohtaja. Shiiat taas katsoivat, että profeetan vävy ja serkku Ali oli määrätty johtamaan islamia, mutta ei niinkään mitään valtiota tai maallista hallintoa.  Ali oli ensimmäinen kahdestatoista imaamista, jotka johtivat tätä shiialaisuudeksi myöhemmin kutsuttua suuntausta. Jo alusta alkaen riita oli katkeraa, sunnit tai sunnilaiset kalifit tappoivat vuorollaan kaikki kaksitoista pyhää miestä, mutta eivät onnistuneet nitistämään koko shiialaisuutta. Ja tämä yli tuhannen vuoden vihanpito jatkuu edelleen. Näin minulle kerrotaan nyt uudestaan tämä tarina, toisen osapuolen kertomana tosin.

Shiialaiset pitävät itseään suvaitsevana, toisia uskontokuntia kunnioittavana islamilaisuutena. Ero esimerkiksi arkkiviholliseen Saudi-Arabiaan onkin suuri, mutta kyllä myös Iran johtavana shiiavaltiona on osoittanut kovaa komentoa esimerkiksi naisten aseman taikka bahai-uskonnon (shiialaisuuden haara 1800-luvulta alkaen) suhteen. Eivätkä shiiat ole kuitenkaan tässä maassa pysyneet lestissään eli islamin johtamisessa, vaan vuonna 1979 papit kaappasivat myös maallisen valtiokoneiston itselleen. Perustetiin Iranin islamilainen tasavalta.

20170619-IMG_9789

Vaimoni sai lopuksi omakseen hienon, valkoisen chadorin. Vielä ei ole selvää miten sitä sopii käyttää kotimaassa.

Keskusteluni tämän miellyttävän uskonoppineen kanssa eivät etene näin arkaluonteisiin aiheisiin, vaan sujuvasti, joskin paikoin vähän epäröidenkin, hän kertoo sunnien ja shiiojen tarinan. Aikaa on kulunut ja oppaamme ottaa meidät taas johdatettavakseen. Hän avaa kainalossa kantamansa kääreen ja lahjoittaa Tuijalle uuden, valkoisen ja kuvioidun ”turistien chadorin”. Hän saa sen omakseen. En tiedä, josko tämä on osoitus tai kiitos meille jostakin, esimerkiksi myönteisten kysymysten esittämisestä. Pian sanomme hyvästit oppaallemme ja poistumme porteista etsimään taksia, joka vie meidät illalliselle hotelliin.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress