Blogi: luovasti luonnosta

18.6.2017 – Aikaisin aamulla Turkmenistanin rajavuoristoon

20170618-IMG_2285Taas kerran olemme hyvissä ajoin liikkeellä. Parinsadan tuhannen asukkaan Bojnourd nukkuu vielä kello 4.30 kun maastoautomme käynnistyvät hotellin pihalla. Kadut, jotka eilen illalla olivat täynnä väkeä nauttimassa lempeästä illasta ja ramadanin päättymisestä illalla, ovat nyt aivan tyhjät.

Aurinko nousee täällä puoli kuuden maissa, jolloin me olemme jo nousemassa loivasti kumpuilevaan ylämaahan. Ajamme edelleen pohjoiseen, kylät köyhtyvät silmissä kun tiilitalot vaihtuvat vaaleanruskeiksi saviseinäisiksi asumuksiksi. Muutama pihamaina ja minervanpöllö näkyy tien varressa.

Lopulta metsät ja pensaikot päättyvät ja saavumme Gololu Sarandyn suojelualueen rangereiden talolle, noin viisi kilometriä Turkmenistanin rajasta. Viereisellä kukkulalla on rajavartioasema, joka muureineen muistuttaa villinlännen linnoitusta, jonka tornissa liehuu Iranin lippu. Viranomaisten tärkein tehtävä täällä on taistella Turkmenistanin rajan yli kulkevia salakuljettajia vastaan. Suojelualueen väellä on rynnäkkökivääri olalla. Rakennuksia tai asetta kantavia rangereita ei saa valokuvata.

20170618-IMG_2311

Kim hakee apuja lintukirjasta. Tätä tarvitaan vähän väliä.

Maisemat ovat henkeä salpaavia: kumpuilevaa vuoristoa, jolla kasvaa harvakseltaan komeita, puumaisia katajia (oikeastaan tuijia) ja rajan suunnassa korkeampi vuorijono. Vuorten välinen laakso muuttuu vähän matkan päässä syväksi rotkoksi, jonka reunoja polku seuraa. Maisemassa on vuoriston avaruutta.

Täällä on uskomattoman paljon lintuja näkyvissä näin aamulla: kultahempot pirisevät ja kalliovarpusia on satoja. Melkein kolmen tunnin ajon jälkeen maastoaamiainen päästään nauttimaan kivikkosatakielen ja kivikkorastakoiraan viehättävässä seurassa. Purolla käy juomassa heliseviä tikliparvia ja pari tunturikiurua. Tiklit ovat täällä itäistä caniceps-rotua, jonka aikuisiltakin linnuilta puuttuu musta väri päästä. Kauempana kanjonissa varoittelee sepeltasku, mekastaa pari idänkallionakkelia ja edestakaisin lentelee kalliopääskyjä. Vuoristojen tapaan myös tuttuja pohjoisia lintuja tulee vastaan: sepelkyyhky,  kivitasku, talitiainen, hernekerttu, peukaloinen, kulorastas, laulurastas, viherpeippo, peippo ja keltasirkku. Viimeksi mainittu on näillä leveysasteilla jälleen yksi kesäajan outolintu.20170618-O93A251720170618-O93A243720170618-IMG_2247

Kultahempot, tunturikiurut lentopoikasineen ja monet muut linnut käyvät purolla juomassa kunnes suuri karjalauma saapuu meluten ja pölyten. Se karkoittaa linnut kauemmas.

20170618-O93A2635

Salaperäinen vuoristojen katajanokkavarpunen näyttäytyy. Tämä taitaa olla naaraslintu.

Kaiken tämän lisäksi me toivomme näkevämme täällä katajanokkavarpusia, aasialaisia vuoristolintuja. Pienen etsimisen jälkeen eteemme lentääkin kanjonin reunalla kaksi tummaa, pitkäpyrstöistä ja vahvanokkaista lintua. Ne pitävät meitä vähän aikaa jännityksessä piiloutumalla männyn latvukseen, mutta rohkaistuvat lopulta tulemaan esille. Nämä katajanokkavarpuset muistuttavat olemukseltaan aika lailla meikäläisiä taviokuurnia.

Kanjonikierroksen jälkeen palaamme suojelualueen tukikohtaan, joka on pienen tekojärven rannalla. Lounasta odottaessamme tarkkasilmäisimmät Eino ja Kim poimivat taivaalta petoja: muutamia maakotkia, keisarikotkan, kolme hanhikorppikotkaa, kahdesta neljään partakorppikotkaa ja muutaman arohiirihaukan. Jostakin vuoristosta alas järven rantaan liitelee mustahaikara. Sen lähdettyä tulee toisen vuoro käydä ruokailemassa. Saattaa olla, että haikaroilla on pesänsä jossakin vuoren jyrkänteellä. Vähän pienemmistä päivästaijin linnuista mainittakoon muutama järvellä kalastava haarahaukka, nuolihaukka ja tuulihaukka.20170618-O93A2644

Lounasta varten saamme kutsun sisälle rangereiden tukikohtaan. Lounas nautitaan tavan mukaan lattialla istuen ja aseman päällikkö kertoo upean työmaansa olosuhteista. Alueella asuu susia, karhuja ja leopardeja. Talvella täällä on paljon lunta ja tiet ummessa. Asemalle päästää ensimmäisiä kertoja käymään maaliskuun lopulla, jolloin maisemassa vielä lunta jäljellä. Keväällä tätä kautta kulkee suuri määrä pohjoiseen matkalla olevia lintuja, joista osa pysähtyy järven rannalle lepäämään. Huoneen seinällä on hyvä valokuvakokoelma täällä havaituista linnuista.

Täällä vuoristossa iltapäivän lämpö ei nouse samoihin lukemiin kuin alamaissa, saamme tyytyä 25 asteen lukemiin, mutta auringon ylhäältä tuleva valo on voimakasta. Iltapäivällä on enää paljon vähemmän lintuja näkyvissä kuin aamulla. Kaikkien hienojen vuoristolintujen lisäksi näemme vasta täällä matkamme ensimmäiset sorsalinnut, kun järveltä löytyy viitisen sinisorsaa. Kahlaajia olemme nähneet tätä ennen vain kahdesti: kolme määrittämätöntä Tringaa Kaspianmeren tuntumassa ja eilen kolme aavikkotylliä. Aseman pihan tuntumassa pesii muutama pari pikkutyllejä ja kolme pitkäjalkaa tupsahtaa jostakin järven rantaan.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress