Blogi: luovasti luonnosta

17.6.2017 – Neljäsataa kilometriä itään

20170615-O93A1948Tasaista puoliaavikkoa halkoo hyvä kaksikaistainen väylä, ajamme koilliseen Khar Turanin kansallispuistosta. Matkan teko on puuduttavaa, mutta oppaamme Alilla on omien sanojensa mukaan vaisto löytää hyviä lintuhabitaatteja. Tästä saamme kohta näytteen. Kahden tunnin ajon jälkeen pysähdymme muinaisen linnoituksen raunioille nauttimaan aamiaista. Alin auton takaosassa on suuri jääkaappi, joka yhdessä kuuman veden kanssa auttaa loihtimaan kelpo aamupalan matkalaisille: kahvia, teetä, aamulla leipomosta haettua tuoretta leipää, juustoa, marmeladia ja kananmunia.20170617-O93A2214

Linnustokin on vähitellen muuttumassa itään kuljettaessa. Västäräkeillä on täällä musta naama, ne ovat alalajia personata. Mustapääsirkkujen laulu on vaiennut ja tilalle ovat tulleet ”punanaamat”, ruskopääsirkut, jotka miehittävät samanlaiset asuinpaikat viljelysten reunoilla ja kasteluojien varsilla. Niiden laulukin muistuttaa lähisukulaistaan. Matkan ensimmäinen punakottarainen nähdään ja vaaleakultarinnat varoittavat kiivaasti persikkapuusta toiseen lentäen.20170617-O93A2237

20170617-O93A2302Toinen jarrutus ja ajo tien syrjään ottaa sijansa aivan triviaalin aavikon kohdalla. Jo autossa ollessa näen kuitenkin kaksi ohivilahtavaa arokiurua ja hetken päästä löydämme muutaman laulavan lyhytvarvaskiurun. Näitä lintuja olemme jo pari päivää odotelleet näkevämme, mutta vielä iloisemman yllätyksen tarjoavat ne kolme aavikkotylliä, jotka juoksevat niska kyyryssä alta pois, samalla yrittäen pysyä piilossa matalien risutupsujen takana. Kaksi naarasta ja yksi uros siinä ilmeisesti paimentavat poikasiaan. Ihan varmastikin ne ovat tietämättömiä siitä, että lintukirjojen levinneisyyskarttojen mukaan aavikkotyllien ei pitäisi asua tai talvehtia missään täällä päinkään. Samalla paikalla matalien pensaiden alaoksilla liikkuu jälleen omansa näköisiä harmaita pikkulintuja. Välillä ne hyppivät maassa pensaiden alla. Kertut ovat kovin pieniä, niillä on suhteellisen iso pää, vaalea silmä ja valkoiset pyrstön reunat. Nämä ovat kääpiökerttuja.

Monen tuloksettoman pysähdyksen jälkeen saavumme aika väsyneinä Bojnourdin kaupunkiin. Olemme laskeutuneet 1300 metrin ylätasangolta noin 1000 metrin korkeuteen. Vielä loppumatkasta huomiota kiinnitti sininärhien runsaus. Arvioimme nähneemme niitä autosta noin seitsemänkymmentä.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress