Blogi: luovasti luonnosta

16.6.2017 – Toinen päivä aavikolla

Täällä niitä piileksii! Aavikkonärhiä, joita ei esiinny missään muualla maailmassa, lintu tunnetaan myös nimellä persianaavikkonärhi. Mutta niiden löytäminen keski-Iranin loputtomilta aavikoilta ei ole helppoa, etenkään näin kesällä. Maalis-huhtikuussa närhet ovat näkyviä, kun ne kuuluttavat reviiriään pensaan latvassa. Poikasten vartuttua kesään mennessä linnut muuttuvat aroiksi ja melkein näkymättömiksi. Syksyllä taas niiden kerrotaan olevan helpommin löydettävissä.

20170616-O93A2046

Harmaakultarinta aavikon vihreässä pensaassa.

Varhainen aamu on miellyttävä, lämpöä 26 astetta. Automme pomppii tieuraa aavikolla, jota luonnehtivat harvakseltaan kasvavat metrin korkuiset lehdettömät pensaat, jotka ovat jo nyt kesän saavuttua ehtineet pudottaa lehtensä, osaa pensaista koristavat keltaiset pähkylät. Nämä pensaat ovat aavikkonärhien suosiossa: missä pensaita, siellä voi toivoa näkevänsä närhiä.  Monta pysähdystä ja kiikarointia. Töyhtökiuruja, aavikkokiuruja ja aavikkotaskuja näkyy mukavasti. Matkan ensimmäiset, harmaanvalkoiset arolepinkäiset nähdään pensaiden latvoissa. Kaksi harmaata pikkulintua puikkelehtii pensaassa ja heiluttaa pyrstöään. Jossakin muualla ne voisi katsoa äkkiä lehtokertuiksi. Mutta elinympäristö, kultarintamainen pää ja pyrstön sivuttainen liikuttelu ovat apuna tämän muutoin mitäänsanomattoman linnun tuntemisessa. Linnut ovat harmaakultarintoja, joita aamun aikana näkyy vielä lisääkin.

Lopulta etummaisen auton väki huomaa kaksi pakoon viipottavaa aavikkonärheä, mutta kaikki eivät niitä ehdi näkemään. Vielä toinen nopea tapaaminen. Itse olen jälkimmäisen auton takapenkillä, jossa ensimmäinen ja toinen närhiperhe jäävät näkemättä. Mutta eräällä lukemattomista pysähdyksistä ja maiseman skannauksista sattuu lopulta kiikariin kaksi närheä, jotka juoksevat kovaa vauhtia loivaa hiekkavallia ylös ja päälle päästyään heittäytyvät siivilleen kadoten harjanteen taakse. Vielä ehtii näkyvä vilaus kolmannen linnun siivistä ennen kuin koko kymmenen sekunnin elämys on ohitse. Niin arkoja linnut ovat, että yhtään hyvää kuvaa ei ehditty saada.

Aavikkonärhet muistuttavat kyllä meikäläisiä metsänärhiä, puvussa on punertavaa ja siivillä mustavalkoinen kuvio. Mutta puissa kiipeilyn sijasta nämä ovat kovia juoksijoita, kuten äsken näimme. Linnut näyttävät olevan myös närhimäisen valppaita ja varovaisia.

20170616-O93A2103

Kruunuhietakyyhkyjä saapumassa juomaan.

20170616-O93A2086

Siperialainen mustakaularastas yllättää meidät lähteellä. Tätä tapaamista emme osanneet odottaa.

Saavumme loivaan notkoon, jossa kasvaa vähän korkeampia tamariskipensaita. Ne kertovat, että vettä on lähellä. Tässä on pieni lähteikköalue, joka tietysti vetää puoleensa lintuja. Vielä lähestyessämme ohitse lentää parvi kruunuhietakyyhkyjä. Sitten äkkijarrutus, jonka aiheuttaa kiurujen joukossa lähteellä oleva isompi lintu. Nopea vilkaisu hämmästyttää ja vaatii toisenkin katsomisen, sillä siinä juoksee mustakaularastas, uroslintu. Sen lähimmät pesimäalueet ovat etelä-Uralilla, mutta täällä se kuitenkin on lähteellä juomassa muiden joukossa. Jostakin syystä se on jäänyt talvimaisemiin kesää viettämään.

20170616-O93A2166

Arovarpunen odottaa pitkään arkana ja varovaisena ennen kuin nokkii pari tippaa vettä janoonsa.

Tämä lähteikkö osoittautuu todella hyväksi hietakyyhkyjen juomapaikaksi, sillä tämän ilmatilassa käy kova suhina. Janoaan sammuttamaan saapuu useita pienissä ryhmissä kymmeniä mustavatsaisia hietakyyhkyjä ja sirompia kruunuhietakyyhkyjä. Paikalta rekisteröidään myös neljä arovarpusta, aavikkotulkku, useita aavikkotaskuja sekä aavikko- ja pikkuaavikkokiuruja. Lintujen nimistö toistaa itseään.

20170616-DSC_2754

Shikra eli arovarpushaukka pesällään kylän reunamilla.

Kello kymmenen jälkeen on pakko antaa periksi, sillä aurinko paistaa kuumasti ja sitä säestää voimakas tuuli. Lämpömittari on taas neljänkymmenen pinnassa, linnutkin näyttävät vetäytyvän päiväpiiloihinsa. Pidämme lounastauon ja sen jälkeen pitkän siestan. Sen aikana käymme vielä katsomassa sen isojen puiden ryhmän Qale Balan kylän alarinteellä, johon Kim eilen näki harmaaselkäisen haukan kantavan jotakin jaloissaan. Arvelin, että lintu saattoi olla shikra, arovarpushaukka, jonka eilen näimme kylän keskustassa istuskelemassa. Saaliin kanto merkitsee tähän vuodenaikaan pesää. Shikra on tiettävästi pesällä äänekäs, joten en pidä pesän löytymistä mahdottomana. Ja helposti sen löydämmekin, sillä arovarpushaukan pesäpuu on keskellä kylän hedelmätarhoja ja sen alta kulkee polku. Pesästä meitä seuraa vaaleanpunarintainen emohaukka, joka taitaa olla juuri syöttämässä poikasia. Haukka ei lähde pesästä vaikka tarkastelemme sitä noin 10 metrin päästä puun alta. Haukan varoitusääni jää kuulematta.

Kävelemme polkua pesältä edelleen ylärinteen, kylän suuntaan. Maanalaisista kastelukanavista ryöppyävä vesi leviää puutarhoihin hedelmäpuita kastellen. Kylän reunalle päästessämme taivaalla kaartelee toinen shikra, ehkä pesällä olevan puoliso. Kyläläiset viittoilevat vuoren suuntaa. Sen korkeimmalla laella, kylän yläpuolella ihmisten touhuja seuraa komeasarvinen vuorikauris. Täkäläinen laji tunnetaan englanninkielisillä nimillä Bezoar Ibex tai Persian Ibex.20170616-IMG_2172

Kierrämme illalla vielä lähiseutujen lähteikköjä. Iltaretkellä meidät yllättää erittäin voimakas pyörretuuli, joka meinaa väkisin viedä kaukoputket käsistä ja työntää suut nenät täyteen hiekkapölyä. Yhtä äkkiä kuin myrsky alkoi se myös päättyy.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress