Blogi: luovasti luonnosta

13.6.2017 – Alas vuorilta Kaspianmeren rannikolle

Aamun valjetessa automme rullaa alas Alborz-vuoristosta pohjoiseen, Kaspianmeren rannan tasangoille. Täällä rannikolla on paljon asutusta, lännestä itään ajaessa tuntuu, että valtatien varsi on yhtä nauhamaista kaupunkia. Asutusta ympäröivät laajat, kauniin vihreät riisipellot. Tähän aikaan kesästä puolikasvuinen riisi kasvaa pelloilla makaavassa vedessä. Tämä tietää paratiisia vaikkapa niille isoille vihreille sammakoille, joiden näemme laiskasti väistelevän vedessä luikertelevia käärmeitä. Mutta vaara uhkaa myös ylhäältä: valkoposkitiirat partioivat riisipeltojen yllä etsien pikkusammakoita ja vedessä seisovat haikarat keihästävät vähän isompiakin.

Tasangolla on kuumaa ja kosteaa. Mittari näyttää reilusti yli kolmeakymmentä astetta. Babolsarin kaupungin eteläpuolella on noin 50 hehtaarin laajuinen alue kala-altaita. Täällä tavallisin haikara näyttää olevan pikkuhaikara, valkoposkitiirojen lisäksi täällä ui muutama liejukana, mutta muuten altaat ovat hämmästyttävän tyhjiä linnuista. Kahlaajat ja sorsalinnut ovat kansoittaneet nämä kosteikot talvella ja muuttoaikaan, mutta nyt ne vieraat ovat pesimässä jossakin Venäjän ja Kazakstanin suunnalla. Mutta eivät ihan kaikki, Tringan retkellä kun ollaan, onnistumme näkemään lennossa kolme vikloa, määrittämättömäksi jäävää Tringa-lajia.

Huomiotamme herättävät myös korkeat, haruksin tuetut mastot, joita altailla on paljon. Niihin metsästäjät ripustavat talvella verkkonsa, kun nämä kosteikot ovat täynnä talvehtivia vesilintuja – ja saavat varmaan paljon muitakin lintuja saaliikseen. Kartan mukaan näillä alangoilla on kymmeniä muitakin kala-altaita, jotka lienevät tähän vuodenaikaan yhtä hiljaisia.

20170613-IMG_0356

Meidän pääkohteemme täällä on mustapääpussitiainen, paikallinen harvinaisuus, ei oma lajinsa vaan pussitiaisen alalajina pidettävä mustapää. Tätä tavataan vain suppealla alueella Kaspianmeren eteläreunalla ja itäpuolella. Oppaamme soittaa taas tällekin tintille atrapista lajin omaa ääntä. Muutamassa kohdassa uroslintu saapuukin ihmettelemään tunkeilijaa, mutta häviää kohta muihin askareihin. Linnuilla on nyt pesänsä, jossa ruokaa odottamassa on pesyeellinen poikasia. Mustapääpussitiaisella on nyt muuta kiirettä eikä uroslintu välttämättä ehdi häätämään tunkeilijaa pois. Oppaamme löytää meille näytiksi rantapajun alaoksissa roikkuvan pesän, jossa uros ja naaras suhahtavat silloin tällöin sisään ruokaa mukanaan.

20170613-O93A1510

Pussitiaisen mustapäinen alalaji macronyx pesii Kaspianmeren alangon kosteikoilla.

Tavanomainen ilta Babolsarin ruokapaikassa, jossa on vielä kahdeksaltakin hiljaista – ehkä ramadanin takia. Yleensä iranilaisissa ravintoloissa syödään kebabia, lammasta tai kanaa yleisimmin. Ihmiset eivät kuulemma syö näitä kotonaan, mutta kyllä ravintoloissa. Me olemme vähän jo kebabiin kyllästyneitä. Tämän takia oppaamme tilasi meille eilen pataruokaa nimeltään haresh. Eilen se oli tehty lampaan jauhelihasta, granaattiomenasta ja munakoisosta, tänään toinen variantti oli lampaasta pähkinä-luumukastikkeessa. Molemmat maistuivat taivaallisen hyviltä.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress