Blogi: luovasti luonnosta

21.10.2010 – Kun Petteri oli vihainen

Sanoimme hyvästit Nabiali Draboville siellä Länkäränin lähellä. Olimme hänen perheensä vieraana kaksi päivää ja nyt oli aika lähteä takaisin Talish-vuoriston juurelta kohti Bakua. Olimme tyytyväisiä, vaikka tämäkin pistäytyminen Zuvandiin ja Hirkaniin oli niin lyhyt. Lähtiessämme hän ojensi meille vielä evääksi kaksi pussillista oman puutarhan mandariineja, khurmia ja fehuoita. Jos et tiedä mitä nämä ovat, älä kysy meiltä. Hyviltä kuitenkin maistuivat.

Nyt ajaessamme pohjoiseen oli jo aikaa vilkaista lintumaailmaa. Limanin kaupungin ahtailta takapihoilta johtaa pieni tie Kaspian meren rantaan, pitkin pengertä Nariman Abadin kylään kapean niemen kärjessä. Tämä pengertie tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet kiikaroida haikaroita, kahlaajia, pikkumerimetsoja, lokkilintuja ja mitä tahansa sattuu oleskelemaan näillä kosteikoilla. Aamuauringossa valkeana hohtavat haikarat (jalohaikaroita, silkkihaikaroita ja lehmähaikaroita) koristivat maiseman muuten vähän rujoja piirteitä. Siinä tiellä lintuja kiikaroidessamme moni auto pysähteli ja kuljettaja halusi tietää, mitä ihmettä me teemme. Niin myös eräästä Lada Nivasta nousi harmaatukkainen herrasmies, joka esittäytyi Gydzylaghadzin luonnonpuiston johtajaksi. Sehän on tämä maan suurin ja tärkein vesilintujen talvehtimisalue ihan lähellä. Siinä epäsujuvasti rupatellessamme venäjäksi, sain kuitenkin häneltä kysyttyä, josko hänen puistoonsa pääsee käymään. Vastaus oli ennakolta tiedossa: alue on suljettu yleisöltä. Muutoin herrasmies oli ystävällinen ja päätti keskustelumme sanoin ”ja ozen rad” eli että hän oli hyvin iloinen tapaamisestamme.

Ajoimme myös sisään Shirvanin kansallispuistoon, joka sijaitsee Bakusta 100 km etelään. Täällä ovat Azerbaidzhanin laajimmat yhä luonnontilaiset arot. Kansallispuisto on kuuluisa kuhertajagaselleistaan (Goitered gazelle – Gazella subgutturosa), jotka näin syksyllä kerääntyvät suuriksi laumoiksi. Shirvanin puistossa on noin kymmenentuhatta gasellia sekä näiden perässä roikkuvia sakaaleja ja susia. Me näimme aroa ajaessamme muutamia gasellilaumoja, jotka keveästi pomppien pakenivat kauemmaksi. Kansallispuiston keskellä olevalla Flamingo Lakella oli tuhatkunta vesilintua, kaikkia puolisukeltajia ynnä iso parvi nokikanoja. Jalohaikarat saalistivat siellä sammakoita ja miellyttävin tuttavuus oli harvinainen marmorisorsa (Marbled teal, Marmaronetta angustirostris), joita laskin järveltä noin 70.

Kuhertajagaselli Shirvanin aroilla

Shirvanin paahteisena hehkuvan aron – lämmintä oli 29 astetta – jatkoimme matkaamme moottoritiellä kohti Bakua. Siellä se sitten tapahtui.

Poliisi poimi meidän automme autoletkasta ja antoi pysähtymismerkin. Ystävällinen konstaapeli tervehti meitä kädestä pitäen ja antoi ymmärtää, että Petteri oli syyllistynyt johonkin vakavaan liikennerikkomukseen. Elekielellä sitten selvitettiin, että hän olisi tullut edellisestä risteyksestä pysähtymättä Stop-merkin ohi tälle pääväylälle. Meille lätkäistiin 66 manaatin (noin 55 euron) sakot. Petteri sai vilkkaalla elehtimisellä tingittyä sakon 40 euroon. Tämä ei paljon meitä ilahduttanut, sillä risteyksessä – puolen kilometrin päässä – ei ollut mitään Stop-merkkiä eivätkä muutkaan autot siinä pysähtyneet! Mutta minkäs teet? Yhteistä kieltä ei ole ja turisti on poliisin mielivallan alla. Ensimmäistä kertaa näin Petterin todella vihaisena, kun saimme näin kartuttaa poliisin pohjatonta lahjuskassaa, sillä siitähän tässä oli kysymys. Valitettavasti tämän maan poliisi on kuuluisa tällaisesta korruptiosta.

Vielä yksi vastoinkäyminen aurinkoisen päivän päätteeksi. Kun saavuimme Bakuun oli jo hämärä. Ja kun lopulta olimme löytäneet tiemme Bakun keskustan yksisuuntaisten katujen, kapeiden kujien ja käsittämättömien autotukkeutumien (en kutsuisi niitä ruuhkaksi) läpi asunnollemme, oli jo hyvän aikaa ollut pimeä. Siinä jonossa seisoessamme olimme ehtineet monenlaista miettiä: miten estää katujen kokonaan tukkeutuminen autokannan tästä vielä kasvaessa? Mitä turisti sitten tekisi, kun pelti kolisee tai joku jalankulkija törmäilee auton alle? Siitä ei ihan pienellä lahjuksella taitaisi selvitä.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress