Blogi: luovasti luonnosta

30.11. – 1.12.2016 – Teheran: millainen on tämän kansan pääkaupunki?

20161130-IMG_6401Matkatoverimme Matti ja Tuija Lahtinen sekä Timo Kurki lähtivät viime yönä kohti Suomea, mutta me vaimoni Tuijan kanssa jäämme vielä kahdeksi päiväksi tutustumaan Teheraniin. Lintu-uutiset kaupungista on nopeasti kerrottu: varis, varpunen, palmukyyhky, kesykyyhky, peippo, västäräkki. Teheranin laidalla, vuoren rinteillä olisi ollut hyvä mahdollisuus yhyttää vaikka alppirautiaisia tai lumivarpusia, mutta omatoiminen matkanteko kolmentoista miljoonan asukkaan suurkaupungista sinne arvioitiin vähemmän kiinnostavaksi kuin käynti Iranin kansallismuseossa ja valtavassa basaarissa. Lintujen lisäksi ihmiset, rakennukset ja tunnelmat kiinnostavat meitä. Tästä eteenpäin tämä päiväkirja unohtaa hetkeksi linnut ja sen sijaan kertoo vaikutelmiamme Iranista ja iranilaisista.

Tänään elämme Iranissa vuotta 1395, nyt on yhdeksännen kuun (Azar) yhdestoista päivä. Tämän voi lukea vaikkapa ravintolan kuitista sen jälkeen kun on opetellut farsinkielen numerot. Ajanlasku alkaa täällä profeetta Muhammedin viimeisistä elinvuosista ja uusi vuosi alkaa kevätpäivän tasauksesta.

Persian suuruuden aikaa kansallismuseoon Persepoliksesta pelastetussa reliefissa. Valtaistuimella kuningas Dareios, hänen takanaan tuleva kuningas Xerxes.

Persian suuruuden aikaa kansallismuseoon Persepoliksesta pelastetussa reliefissa. Valtaistuimella kuningas Dareios, hänen takanaan tuleva kuningas Xerxes.

Tämä matkamme alkoi sen pohtimisella miten Iran poikkeaa muista maista ja onko Iranissa turvallista. Tältä suunnalta löytyy vertailukohteita omasta kokemuspiiristä Istanbulista, Bakusta, Jerevanista ja Tbilisistä. Kaksi ensin mainittua ovat islamilaisia suurkaupunkeja ja toiset kaksi kristittyjä, kaikki vahvasti itämaisia kaupunkeja. Toki vieraassa kulttuurissa matkailija näkee maasta tai kaupungista vain vähän pintaa tai enintään pieniä pistoja ihmisten arkeen.

Teheranissa ei löydä sitä kansainvälistä, vapaamielistä tunnelmaa, joka oli luonteenomaista Istanbulille jo silloin kuin Mika Waltari tai Olavi Paavolainen nauttivat sen viihtyisistä kahviloista tai humaltuivat viinistä ja orientaalista ilmapiiristä. Alkoholin nauttiminen on Iranissa rangaistavaa, viihtyisiä kahviloita ei ole tai oikeammin niitä on todella harvassa.

Harmaata ilmapiiriä vahvistaa vielä talojen ja kortteleiden vähän ränsistynyt ulkonäkö. Harvassa ovat vanhat kauniit talot ja vain vähän näkyy taidetta seinämaalauksina tai pieninä patsaina, mutta ei mitään siihen verrattavaa, mitä matkailija ihastelee Tbilisin parvekkeissa, silloissa ja katutaiteessa. Teheran on kuitenkin säästynyt niiltä neuvostovallan pönötyksiltä, valtavilta hallintopalatsien ja kulttuuritalojen rumiluksilta, jotka ovat edelleen luonteenomaisia etenkin Jerevanille. Ja melkein neljäkymmentä vuotta jatkunut konservatiivinen, ankara islamilaisuus – sekä varmaankin 1980-luvulla läpi käyty raskas sota Irakia vastaan – on vaikuttanut siihen, että tänne ei ole lähtenyt nousemaan mitään sellaista komeaa, uutta itämaista keskustaa, jota on öljyrahalla rakennettu Bakuun vanhojen tunnelmallisten kortteleiden päälle.20161201-IMG_6618

On klishee sanoa, että parasta maassa ovat ihmiset. Heistä kuitenkin vaikutuimme eniten maan suurissa kaupungeissa. Tunnettuahan on, että ihmiset ovat yleensä täällä itämaissa hyvin vieraanvaraisia, ystävällisiä ja huolehtivaisia ulkomaalaisista. Kun jälleen vertaa kokemuksia Teheranissa muihin metropoleihin, tulee mieleen muistikuvia siitä, miten Istanbul on avoin, kansainvälinen ja kulttuuripitoinen suurkaupunki, jossa paikallinen väestö on tottunut vierasmaalaisiin ja keskustelee luontevasti heidän kanssaan. Georgia ja Armenia tässä naapurissa ovat kristittyjä maita, joissa naisten vapaampi asema näkyy selvästi ja muutenkin länsimaiset, hyvät ja pahat vaikutteet ovat löytäneet paikkansa. Azerbaidzhanissa vieras aistii asenteiden vanhoillisuutta ja islamilaisuuden vahvaa otetta, olkoonkin, että sekin maa on shiialainen eikä uskontoa tyrkyttävä. Siellä korruptio on niin läpi syöpynyttä, että siihen vieraskin törmää.

Entä sitten Teheran ja yleisemmin Iran? Ihmiset ovat hämmästyttävän avoimia ja haluavat puhua vieraiden kanssa, usein hyvällä englannin kielellä. Ihmiset katsovat silmiin, hymyilevät ja naisetkin osallistuvat keskusteluihin tasaveroisina. Tämä maa on kuitenkin niin laaja ja sen väestössä on suuria, erilaisen kulttuuritaustan vähemmistöjä (azerit, kurdit, bahait, arabit), että yleiskuvaa ei pysty luomaan koko maasta. Sain kuitenkin vahvasti sellaisen vaikutelman, että kansa elää omaa elämäänsä paljolti välittämättä Iranin konservatiivisesta ja suorastaan ahdasmielisestä pappisvallasta, joka pitää Irania otteessaan. Varmasti pinnan alla on kovia paineita saada maa kääntymään modernimpaan suuntaan, mutta nämä asiat ovat visusti pinnan alla eikä niistä puhuta. 20161130-IMG_6423

Iranin mullahien ylläpitämän teokratian, pappisvallan diktatuurin mustin piste on naisten asema maassa. Papit ovat kirjoittaneet perustuslain, joka perustuu hyvin vanhoilliseen islamiin ja omaan vinoutuneeseen maailmankuvaan. Se ei tunnusta ihmisoikeuksia ja antaa naisille vahvasti alisteisen aseman yhteiskunnassa. Muutama esimerkki: naisten tulee kulkea julkisilla paikoilla hiukset peitettyinä hijabilla, huivilla ja muutoinkin väljään vaatteeseen peitettyinä, rikkomuksesta on rangaistuksena 74 raipaniskua. Naisten perintöoikeus ja rahallinen arvo on vain puolet miesten arvosta. Nainen ei saa poistua kotoa ilman aviomiehen lupaa, ei edes isänsä hautajaisiin. Ja niin edelleen. En tiedä, miten näitä määräyksiä sovelletaan käytäntöön. Mutta tosiasia on, että Iran on niitä maita, joissa ihmisiä tuomitaan eniten kuolemaan. Viime aikoina on teloitettu 500 – 800 ihmistä vuodessa, joukossa naisia ja alaikäisiä. Tuomitut teloitetaan kivittämällä.20161201-IMG_6562

Nykyhallinnon aikaan saama eristyneisyys etenkin länsimaista vaikeuttaa ihmisten elämää. Islamilainen vallankumous v. 1979 nöyryytti Yhdysvaltoja pitämällä 444 vuorokautta maan suurlähetystön väkeä panttivankeina. Siitä alkoi kielteisten vastatoimien, kauppasaarron ja ydinaseitten kehittämisellä uhittelun kierre, jossa Yhdysvaltojen lisäksi Irania ovat olleet ajoittain saartamassa myös EU ja jopa YK. Vajaa vuosi sitten saatiin kuitenkin aikaan sopimus, jolla YK:n pakotteet poistuivat ja muutkin aloittivat niitä asteittain lieventämään. Juuri tällä hetkellä iranilaisia tietysti askarruttaa, josko Yhdysvaltojen uusi presidentti aloittaa uuden vihanpidon kierteen muun maailman ja Iranin suhteissa.

Kauppasaarto on aiheuttanut sen, että Teheranin katukuvassa ei näy yhtään kansainvälisten suuryritysten mainoskilpeä tai logoa, sellaisista pääkonttoreiden pilvenpiirtäjistä puhumattakaan, joita odottaisi löytävänsä 80 miljoonan asukkaan maasta. Kännykkäkaupan näyteikkunoissa jylläävät japanilaiset puhelinmerkit. Ahtailla kaduilla pakokaasua tupruttavat Nissanin, Peugeotin ja muutaman muun lisenssillä tehtävän automerkin sekä kiinalaisten siistit, mutta vanhat automallit. Autokanta näyttää hyvältä, mutta silmiinpistävästi siitä puuttuvat ne prameat kaupunkimaasturit, bemarit, mersut ja Volvot, jotka muissa kehittyvissä maissa suhauttelevat ohi moottoriteillä ja tukkivat kaupunkien kadut. Liikenne lienee yksi tärkeä syy siihen, että Teheranin ilman laatu on erittäin huono, kaupunki on yksi saastuneimmista maailmassa.20161201-IMG_6559

Muutoinkin yhteiskunnasta jää sellainen vaikutelma, että jos täällä ei näy ökyrikkaita niin ei näy myöskään hyvin köyhiä, mutta tämä myönteinen vaikutelma saattaa olla vain harhaa tai pintakoreutta. Niin – vielä on mainittava, että ihmiset ovat yritteliäitä. Pieniä kauppoja, putiikkeja ja vastaavia pikkuyrityksiä on valtava määrä, etenkin Teheranissa. Yritteliäisyyttä lienee sekin, että kauppasaarrosta huolimatta täällä saa kaikkea. Voi olla, että esimerkiksi modernin älypuhelimen tai uusimman järjestelmäkameran mallin hankinta on monimutkaisempaa ja hinta vastaavasti korkeampi. Mutta kaikkea saa. Neljän seinän sisällä nautitaan myös alkoholia.

Vaikutelma maasta ja etenkin sen ihmisistä on hyvin myönteinen. Missään emme kohdanneet kielteisiä reaktioita, Iranissa on matkailijan turvallista kulkea. Vieraanvarainen kansanluonne näkyy, mutta osansa lienee silläkin, että Iranissa käy nykyään hyvin vähän ulkomaalaisia. Ihmiset taitavat olla myös uteliaita sen suhteen, miten muualla maailmassa eletään ja he haluavat näyttää, että tämä on ystävällinen maa. Islamilaisuuden korostuneille piirteille, mullaheille tai moskeijoiden rukouskutsuille monet vain kohauttavat hartioitaan, sillä valtaosa ihmisistä haluaa pitää uskonasiat yksityisasioinaan tai on maallistuneita. Ihmisten hymyistä huolimatta Iranin yhteiskunta tuskin on tällä hetkellä sellainen tasapainoinen ja harmoninen yhteisö, jolla on kansan kannatus. Mutta maan käsittämättömän pitkässä historiassa on aiemminkin ollut vaikeita ajanjaksoja. Kun muutos joskus tulee, toivottavasti se tapahtuu rauhanomaisesti.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress