Blogi: luovasti luonnosta

29.11.2016 – Viimeinen lintuaamu Iranissa

Viideltä liikkeelle. Ulkona on ihan pimeää, lämpöä vain 8 astetta. Nousemme autoon, joka nyt suuntaa sata kilometriä Ahvazista etelään päin, lähelle Persianlahtea sijaitsevalle järvelle. Tämä muodostaa Shadeganin kansallispuiston. Järvi kauttaaltaan saraikkoinen, avovesialueita on silmämääräisesti alle puolet pinta-alasta.

Lähdemme kylän rannasta veneellä liikkeelle. Tämä matala ja kalarikas järvi on elintärkeä kyläläisten elämälle. Vene lipuu hiljaa, moottori pöristen kylän läpi. Lehmien ammunta kuuluu yli moottorin äänen. Muutama sulttaanikana astelee talojen rannassa, ne kuulemma kesyyntyvät helposti. Näemme ensimmäisen sorsaparven vedessä. Sen keskellä on omituinen tötterö: naamioitunut metsästäjä houkutuskuviensa keskellä.  Nyt kuuluu myös toisenlaista ammuntaa järveltä päin. Venekuski kertoo, että täällä metsästetään paljon ja sorsat kaikkoavat pois – kansallispuistosta!

Kylmä, kaunis aamu. Vene valmiina lähtemään Sarakhden kylän rannasta

Kylmä, kaunis aamu. Vene valmiina lähtemään Sarakhden kylän rannasta

Tänään on taas parempi päivä. Parvi persiantimaleita saapuu meitä ihmettelemään ja kuvaaminenkin vihdoin onnistuu. Pussitiaiset tiitittävät ruovikossa ja yksi tinttityttö tulee uteliaana lähelle. Kirjokalastajia, smyrnankalastajia ja mustatiiransukuisia tiiroja risteilee ilmassa.

Veneellä ulos kylästä Shadeganin järvelle

Veneellä ulos kylästä Shadeganin järvelle

Aurinko nousemassa, Timo veneen keulassa

Aurinko nousemassa, Timo veneen keulassa

Naaraspuolinen pussitiainen

Naaraspuolinen pussitiainen

Kirjokalastaja saalistamassa

Kirjokalastaja saalistamassa

Olemme jo palaamassa kierrokselta kylään päin kun iso Acrocephalus-suvun kerttunen nousee keikkumaan ruo’on varrelle. Kiikareilla erottuu pitkä nokka ja valkea vatsa. Vasta tämän jälkeen haen linnun kameran etsimeen – ja samassa se hyppää siivilleen. Kuva siitä tuli, harvinaisen basrankerttusen ahterista. Tämä lintu asuu vain hyvin rajallisella alueella Kuweitissa, Etelä-Irakissa ja täällä Iranin lounaisessa nurkkauksessa. Yritimme turhaan tavoittaa lintua eilen ja edellispäivänä toisaalla, mutta nyt se yllätti meidät odottamatta.

Eikä kulu kuin pieni hetki kun Ali huomaa samalla puolella venettä ruokotupsun latvassa oudon pikkulinnun. Salamannopea määritys: siperianleppälintu, kaukaa talvehtimaan tullut harvinainen vieras.

Kylän rannassa ihmettelemme vielä kolmea tai neljää Phylloscopus-suvun kerttua, jotka pyydystävät hyönteisiä rannassa. Ääni on outo, lyhyt ”tsäk” tai ”dsk”, lintu on rusehtavanharmaa, silmäkulmanjuova on heikko. Saan linnusta sarjan hyviä kuvia, jopa auki levitetystä siivestä yhden kertuista hypätessä siivilleen. Vaan eivät yhteisetkään taitomme riitä lajin määritykseen.

Tuntemattomaksi jäänyt kerttunen kylän rannassa

Tuntemattomaksi jäänyt kerttu kylän rannassa

Lintuaamu päättyy jo kello 9, sillä meidän tulee kiirehtiä Ahvazin kentälle. Koneen pitäisi lähteä viittä vailla kaksitoista. Matkustajat ovat ajoissa koneen sisällä, mutta mitään ei tapahdu. Aika kuluu ja etelämaalainen temperamentti alkaa kiehua. Ali saa sen verran tilanteesta selvää, että lähtöä viivästyttää erään naispuolisen invalidin pyörätuoli. Ahvazin lentokentän aina valppaat turvamiehet – ne samat jotka katsoivat tarkkaan kiikariemme ja kaukoputkiemme läpi – eivät ole pystyneet selvittämään, olisiko pyörätuolin putkiin ehkä kätketty jotakin luvatonta.

Lentoemot yrittävät rauhoittaa huutavia matkustajia. Jotkut heistä marssivat koneen etupäähän vaatimaan selitystä. Sitten kymmenkunta matkustajaa ottaa kimpsut ja kampsut mukaansa ja marssii ulos koneesta. Lopulta koneen kapteeni kuuluttaa jotakin rauhoittavaa. Miehet ja tavarat palaavat paikoilleen, kone starttaa tunnin ja kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Tästä olisi voinut kehittyä vaikka mitä, mutta onneksi ei kehittynyt.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress