Blogi: luovasti luonnosta

20.10.2010 – Tapasimme leopardimiehen

Hän oli tumma, kapeita kasvoja koristi kaarevaharjainen nenä ja sen yläpuolella tummat silmät tuikkivat ystävällisesti, kun kättelimme häntä ensi kertaa. Hänen veljellään on Astranin kaupungin laidalla talo, jossa Babaghan oli tänään käymässä. Oppaamme Hadsi vei meidät tapaamaan tätä paikkakunnalla laajasti kunnioitettua sankaria. Kaikesta näki, että vaatimaton mies on tottunut eleettömästi kertomaan tarinan parin vuosikymmenen takaa. Hänen ja perheen oma talo on Hirkanin kansallispuiston keskiosan vuorilla, jonne saa patikoida tai ratsastaa kahdeksantoista kilometriä lähimmältä tieltä. Talolta ei ole pitkä matka Iraniin.

Babaghania pidetään seudulla sankarina, sillä hän on paininut leopardin kanssa

Eräänä helmikuun yönä leopardi oli vienyt häneltä vuohen. Babaghan seurasi jälkiä ja löysi tapetun eläimen luolan suulta. Kun hän oli ottamassa takaisin mitä hänelle kuuluu, hyökkäsi leopardi hänen kimppuunsa luolasta. Mies laukaisi kiväärinsä pelottaakseen leopardin pois, mutta se ei auttanut, vaan molemmat kierivät alas pitkin kolme metriä korkeaa kalliorinnettä. Iso kissa iski hampaansa syvälle hänen pohkeeseensa ja kynsi ylempää reidestä. Arvet olivat yhä nähtävissä. Painin tiimellyksessä Babaghan onnistui työntämään kiväärin piipun leopardin suuhun, ja vielä vähän syvemmälle. Vasta sitten eläin irrotti otteensa. Mies laahautui kotiin ilman vuohta, mutta hengissä.

Hän ei vihaa metsän leopardeja, vaan elää niiden keskuudessa. WWF on käyttänyt hänen jäljittäjän kykyjään, kun se vuosia sitten teki arvion Kaukasian alueen leopardikannan tilanteesta. Nyt hän osallistuu jokatalviseen leopardien laskentaan. Hirkanin kansallispuistossa on viisi leopardin reviiriä ja tämä pieni populaatio ylittää Iranin rajan saalistusretkillään ja rajan takana reviiriään pitävät leopardit käyvät Azerin puolella. Viimeksi Babaghan näki leopardin viisi päivää sitten. On helppo huomata, että hän suhtautuu suojelevasti ja kunnioittavasti tähän isoon petoon, joka usein aiheuttaa harmia metsässä asuville perheille.

Leopardimiehen veljen perhe valmisti ruokaa pihalla, aurinko paistoi ja lämpömittari tavoitteli jo kahtakymmentä viittä lämpöastetta. Miehet keskustelivat tärkeistä asioista ja naiset paapoivat kahta vilkasta poikaa talousaskareitten ohella. Kaukasuksen ja Talish-vuoriston kansat ovat kuuluisia vieraanvaraisuudestaan, vaan länsimainen vieras on täällä vähän ymmällään kulttuurieroista. Samalla meidän mieleemme nousee kysymys siitä, miten perheen naisiin tulee suhtautua. Miesten kanssa kätellään ja poskelle annettu suudelma on vahva hyväksymisen merkki. Naiset eivät täällä käytä huivia, mutta eivät myöskään pitkään katso vierasta silmiin tai keskustele hänen kanssaan. Eilen kysyimme isänniltämme, josko vieraiden miesten on soveliasta tervehtiä perheen naisia ja miten se tehdään. Meille vastattiin, että tavat ovat täällä vapaita ja me voimme tervehtiä heitä myös siten kuin kotona eli kättelemällä.

Perheen naisväki valmistaa meille ateriaa

Tässäkin talossa meille tarjottiin ensin teetä, hedelmiä ja makeisia. Sitten meitä vielä pyydettiin jäämään lounaalle. Perheen kaksivuotias Hakim-poika kiipesi syliini ja oli kovin kiinnostunut kameroista. Petteri kyseli leopardimies Babaghanin elämästä ja elinkeinoista. Kun lopulta kapusimme maasturiimme ja teimme lähtöä pitkin kovin kuraista ja kuoppaista tietä, saimme leopardimieheltä halauksen partaisen poskisuudelman kera. Tuntui hienolta saada tutustua tähän mieheen.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress