Blogi: luovasti luonnosta

24.11.16 – Baluchestanilaisten kylässä ja mangroverannoilla

Oletko koskaan kokeillut tätä:  viideltä liikkeelle ilman aamiaisen murustakaan, silmät ristissä tarpomista palmumetsässä ja kuivan savisella aavikolla? Jos et ole, tule mukaamme linturetkelle Iraniin ja liity seuraamme Minabin eteläpuolella!

Lopulta kolmen tunnin jälkeen automme vierii kalastajakylän betonimuurien välistä yhden talon teräsportille. Portti aukeaa Alin koputuksesta ja aamukahvin puutteeseen melkein nääntyvä ryhmämme kutsutaan sisään. Pihan sisällä on kaksi tai kolme rapattua, harmaata taloa. Perheen tai suvun päämiehellä on pään ympärille kääritty valkoinen liina arabien tapaan. Terassilla on kolme naista värikkäissä pitkissä kaavuissaan, mutta kasvoja peittää omituinen punainen, särmikäs suoja. Naisia saa puhutella ja yksivuotiasta Dohna-tyttöä kantava nuori rouva osoittautuu oikein vilkkaaksi ja puheliaaksi. Autonkuljettajamme kääntää kysymyksiä ja vastauksia. Puhuessa ruskeat silmät liikkuvat naamion takana eloisasti ja pitkät mustat silmäripset tulevat ulos aukoista. Ei, häntä tai naisia ei saa kuvata, sillä mies on sen kieltänyt. Rouvan mies on töissä Dubaissa emmekä voi kysyä häneltä lupaa.

Beluchstanin naiset tiskaamassa astioitamme, ilman lupaa otettu kuva

Baluchestanin naiset arkiaskareissaan, ilman lupaa otettu kuva

Kylän moskeija on talon vieressä ja siinä on vain yksi minareetti. Se kertoo, että tässä kylässä asuu sunneja, sillä shiioilla on moskeijassa kaksi minareettia. Valtaosa maan väestöstä on shiioja, ja tunnetusti näiden islamin pääsuuntien välit ovat yleensä hyvin kireät. Iranin etelärannikolla asuu paljon arabitaustaisia iranilaisia, hipiältään tummempia. He puhuvat farsia, mutta useilla on arabia säilynyt sukupolvien yli.

Meille katetaan aamiaisliina olohuoneen lattian keskelle. Huoneessa ei ole huonekaluja ja tyynyrivistöt ympäröivät huoneen lämmintä, persialaismattoa. Kyllä kahvi ja sämpylä maistuvat uskomattoman hyviltä tähän aikaan aamusta, ja siinä on myös osansa tuorejuustolla ja porkkanamarmeladilla. Pihapiirissä on 5-6 tummasilmäistä lasta, jotka uteliaana seuraavat touhujamme. Seitsenvuotias Muhammad tulee kysymysetäisyydelle ja lyhyet vastaukset putoavat harvakseltaan.

Vihdoin kahvia, kattaus paikallisessa kodissa

Vihdoin kahvia, kattaus paikallisessa kodissa

Nämä ihmiset, kalastajakylän väki ei kuitenkaan ole arabeja, vaan he ovat alun perin Baluchestanista, itäpuolisen maakunnan (ja eteläisen Pakistanin) väestöä, jolla on oma muista iranilaisista poikkeava kulttuurinsa. Naiset eivät pukeudu mustaan, löyhään chador-kaapuun, vaan värikkäisiin, ruudullisiin ja pitkiin vaatteisiin. Punainen, keltainen, sininen ja vihreä väri kuuluvat perinteiseen pukeutumiseen. Huolimatta rohkeasta pukeutumisesta naiset peittävät kasvonsa mainitulla punaisella kasvosuojalla. Tien varrella näky on joskus koominen, kun auto lähestyy kohti kävelevää naisryhmää. Yhtäkkiä joku naisista hoksaa, että miehiä on tulossa lähelle ja kaikki pudottavat punaiset naamarit otsalta kasvojensa eteen.

Aamiaisen jälkeen ajamme pari kilometriä kalasatamaan. Matkalla pysähdymme katsomaan etelänisolepinkäistä ja tasamaalla juoksevaa kahlaajaa. Se ei olekaan kahluri, vaan aavikkojuoksija, lintu, jonka kauan olen toivonut näkeväni. Tutustuminen jää lyhyeksi, sillä pian lintu jo vilauttaa mustia siivenalusiaan ja lentää pois.

Äsken tuttavaksi tulleen perheen isännän veli tulee veneellään ajamaan meitä mangrovemetsän sokkeloihin. Täällä vallitsee laskuvesi ja paljon tummaa liejurantaa on näkyvissä. Rannoilla on paljon kahlaajia, tuttujen kotimaisten lisäksi lampivikloja, rantakurveja ja ainakin yksi ylänkötylli. Ulkoreunalla, jossa avomeren vaahtopäät jo näkyvät taustalla, kiikariimme osuu merkillisen isonokkainen ja suurikokoinen kahlaaja:  intianpaksujalka ja toinenkin on saapunut tänne talvea viettämään.

Erikoinen ja eksoottisen näköinen intianpaksujalka

Erikoinen ja eksoottisen näköinen intianpaksujalka

Pari kertaa veneen keula ajetaan rantaan kiinni. Ali saa papyruskerttusen vastaamaan atrappiin. Toinen esiin houkuteltu lintu on sekin piilotteleva. Aasianrilli tulee viereemme ihmettelemään kaukaisia vieraita. Se vilahtelee mangroven isojen, pkkulinnun kokoisten vihreiden lehtien seassa. Epätoivoisesti yritän saada sitä kameran etsimeen. Lopulta lauon kameraa umpimähkään siihen suuntaan, jossa jotakin liikkuu. Ja kas kummaa:  saan kaksi oikein hyvää ruutua tästä rillistä. Vielä pois ajaessamme meitä odotti puun latvassa arovarpushaukka, joka ei juuri välittänyt ohi ajavasta veneestämme.

Aasianrilli mangroven lehtien välissä. Lintu pesii näissä vaikeakulkuisissa vuorovesimetsissä.

Aasianrilli mangroven lehtien välissä. Lintu pesii näissä vaikeakulkuisissa vuorovesimetsissä.

Arovarpushaukka viettää talvea Iranin etelärannikolla

Arovarpushaukka viettää talvea Iranin etelärannikolla

Iltapäivällä palaamme saman perheen pihaan. Lounasta varten saamme jälleen taivuttaa vanhat luumme kasaan, jotta pääsemme matolle tarjotun ruuan äärelle. Tämä maistuu oikein hyvältä, mihin myötävaikuttaa myös meille eksoottinen ympäristö. Terassitiskin aikana Tuija saa salaa otettua muutaman valokuvan lapsista ja ympärillä parveilevista naisista. Yksi, keltapukuinen antaa naamarinsa pudota, mutta muut noudattavat tiukasti perinnettä.

Hormuzganin maakunta tässä Hormuzin salmen rannalla on ollut vilkasta kauppiaiden maata jo vuosituhansien ajan. Intian kauppareitin eräs haara on syöttänyt tänne laivoja Intiasta ja kamelikaravaanit ovat täältä jatkaneet pohjoiseen kohti Turkin sulttaanikuntaa ja Eurooppaa. Juuri tältä kohdalta länteen purjehdittaessa on vain 70 kilometrin päässä Omanin pohjoiskärki Arabian niemimaalla. Tänne onkin muuttanut arabeja lännestä, mustia orjia on tuotu Afrikasta ja aboriginaaleja Australiasta. He kaikki ja heidän jälkeläisensä ovat jääneet seudulle, minkä kyllä huomaa kun täkäläisiä ihmisiä katsoo vähänkään tarkemmin.

Jätämme pohdinnat naisten pukeutumisesta ja historiasta tuonnemmaksi ja teemme iltapäiväretken kylän takana olevaan metsään. Pihamainat touhuavat kylän laiteilla, purppuramedestäjiä surisee joka puolella. Täällä Iranin kaakkoiskulmalla pesii harvinainen pakistanintikka, jota jokainen lännestä tullut bongari halajaa nähdä, mekin vaikka omasta mielestämme kiinnostuksemme on laaja-alaisempaa. Pienen hakemisen jälkeen löydämme etsimämme, naarastikan koputtelu paljastaa linnun. Oppaamme näkee harmaafrankoliinin juoksevan pakoon ja häviävän pensaiden alle. Me näemme intianpikkulepinkäisen ja punapyrstölepinkäisen.

Idänpikkulepinkäisessä on tuttua näköä

Intianpikkulepinkäisessä on tuttua näköä

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress