Blogi: luovasti luonnosta

22.11.2016 – Kohti tuntematonta

20161123-O93A6872Miksi Iraniin? Mitä te siellä? Onko siellä edes turvallista? Näitä meiltä kysyttiin moneen kertaan ennen kuin lähdimme tutustumaan maahan, joka on viisi kertaa Suomen kokoinen. Sen rajojen sisälle mahtuu tavaton kirjo erilaista luontoa alkaen Kaspianmeren rannikon subtropiikista ja päättyen keskiylängön laajoihin autiomaihin. Vuoristoja on paljon, samoin Persianlahden ja Intian valtameren rantaa. Monipuolinen luonto sekä sijainti kaukana idässä ja etelässä tekevät Iranista lintujen kannalta mielenkiintoisen maan.

Maa ja ihmiset muodostavat Iranin valtion, jossa on 80 miljoonaa asukasta ja kirjoitettua historiaa 5000 vuoden ajalta. Vielä tänäänkin täällä kirjoitetaan ja puhutaan farsia, jonka kirjain- ja numeromerkit ovat meille vieraita. Lähiviikkoina näemme ainakin pienen kulman tästä maasta, sen ihmisistä ja luonnosta. Matkalla on mukana kirjuri Jouko Högmander, vaimonsa Tuija Nikula sekä Timo Kurki, Matti Lahtinen ja Tuija Lahtinen. Olemme palkanneet itsellemme paikallisen oppaan, Ali Alieslamin, joka vastaa kaikesta logistiikasta ja tietää paljon linnuista. Uskomme, että täällä on turvallista. Tämän raportin loppuun aion sitten kirjoittaa vastauksia ensimmäisen rivin kysymyksiin.

Aina ei kuitenkaan kaikki onnistu kuten on suunniteltu. Matkustettuamme koko päivän ja unettoman yön lennämme nyt toisen päivän aamuna Teheranista etelään kohti Bandar Abbasia Hormuzin salmen pohjoisrannalla. Pitkästä aikaa näemme auringon, nyt se paistaa koneen ikkunoista pilvien yläpuolella. Aseman-lentoyhtiön stuertit ja huivipäinen lentoemäntä tarjoavat kahvia ja sämpylää. Sitten koneen kapteeni ilmoittaa, että olemme kyllä Bandar Abbasin päällä, mutta emme voi sinne laskeutua. Tuuli on liian kovaa ja hiekkapöly vie näkyvyyden. Sen sijaan laskeudumme Shiraziin, lähelle kuuluisaa Persepolisin kaupunkia, jonka Persian kuningas rakensi antiikin aikoihin ja jonka Aleksanteri Suuri tuhosi vuonna 322 Eaa.

Vasta kentällä meille valkenee, mitä edessä on:  automatka, jota emme ole tilanneet vaan joka tulee meille ylimääräisenä bonuksena. Onneksi emme ole yksin matkalla, vaan meistä pitää huolen Ali Alieslam, tilaamamme lintuopas, autoa ajaa matkatoimiston kuljettaja hänkin nimeltään Ali. Seitsemänsadan kilometrin ja yhdeksän tunnin päässä meitä odottaa Bandar Abbasissa oppaamme järjestämä hotelli. Vaihtoehtona olisi ollut paluu samalla koneella Teheraniin, johon olisi voinut jäädä odottamaan parempaa säätä.

Maantiet Iranissa ovat hyviä ajaa ja kylteissä lukee nimiä myös luettavilla kirjaimilla. Nopeusrajoituksena on usein päivällä 95, yöllä 85, käytännössä vain suosituksia. Kaupungeissa liikenne on kuulemma kaoottista, mutta isoilla teillä ajetaan siististi. Vielä huomiota kiinnittävät taajamien kohdalle tehdyt töyssyt ja vauhtia hillitsevät raidat tiessä. Niitä on paljon, tavallisesti kolme peräkkäin, ja niiden kohdalla on pakko hiljentää vauhtia. Ehkä tässä maassa on ollut paljon liikenneonnettomuuksia, joita ei ole saatu liikennemerkeillä vähenemään. Nämä säännölliset töyssyt purevat hyvin eikä tarvita poliiseja sakottamassa kaahailijoita. Talousmies Matin kanssa pohdimme töyssyjen hintaa, sillä niitä on todella paljon, koko maassa varmaan ainakin miljoona. Kun jokainen auto joutuu pudottamaan nopeutensa esim. ysikympistä kymmeneen kilometriin tunnissa ja vieläpä vähän väliä, niin tämä lisää logistiikan kustannuksia huomattavan paljon ja tuntuu Iranin kansantaloudessa. Näin me päättelemme.

Matkaamme piristää kotkien näkeminen. Tänne Etelä-Iraniin kerääntyy talvehtimaan suuri määrä pohjoisempaa Iranista ja jostakin Turkmenistanin ja Kazakstanin aroilta saapuvia kiljukotkia, pikkukiljukotkia, arokotkia ja keisarikotkia. Tienvarren lounaalta poistuessamme päällämme kaartelee vähintään kuusikymmentä kotkaa, kaikkia edellä mainittuja lajeja. Toisessa paikassa kotkaporukka istuskelee harjanteen päällä parinsadan metrin päässä valtatiestä. Kotonakin kotkia nähneenä suvaitsen epäillä, että mahtavatkohan täällä talvehtivat kotkat kokoontua lihapatojen ääreen. Onkohan lähellä joku teurastamo tai kaatopaikka, joka saattaa elättää isojakin kotkaporukoita?

Puuduttavan pitkän ajon jälkeen saavumme vihdoin perille Bandar Abbasiin. Kaupungissa on Iranin tärkein satama ja yli puoli miljoonaa asukasta, joilla sanotaan olevan kirjava etninen tausta. Me emme tästä tänään paljoa näe, sillä aurinko on laskenut jo kauan sitten ja yö on hiljentänyt tämän Hormuzin salmen rantakaupungin. Nukahtaminen ei ole vaikeaa tänä iltana.20161122-O93A6820

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress