Blogi: luovasti luonnosta

11.5.2016 – Vaikutelmia Azerbaidzhanista vuonna 2016

IMG_0616-3

Vastakohtien maa. Ristiriitaisia ovat vaikutelmat maasta ja sen ihmisistä. Maan pääkaupunki Baku on hieno itämainen kaupunki, jossa historia ja nykypäivä kohtaavat. Kaukasus-vuoristo pohjoisessa ja Talish-vuoristo etelässä tarjoavat villiä luontoa, hienoja näköaloja ja kesällä viileyttä. Kaspianmeren pitkä rannikko on omaleimainen. Ja ennen kaikkea ihmiset ovat uskomattoman auttamishaluisia ja vieraanvaraisia. Maassa on helppo turistin kulkea, vaikkakin katon löytäminen pään päälle voi joskus olla vähän työlästä. Vähäinen venäjän taito kuitenkin avaa ovia. Uskonto on tässä maassa ihmisten yksityisasia. Niitä islamilaisten maiden piirteitä, joita monet lännestä tulleet vierastavat ei täällä näy. Naisten pukeutuminen on vapaata (huivejakin näkee), moskeijoiden ämyrit on säädetty vaimealle eikä uskonnollisia tunnuksia pidetä muutoinkaan näkyvillä.

Luin kerran vuosia sitten Ryszard Kapuscinskin kirjan Imperiumi. Tämä puolalainen lehtimies matkusti ja kierteli Neuvostoliiton viimeisinä vuosina pitkin imperiumin reuna-alueita. Hänen kertomuksensa köyhistä ihmisistä ja heidän ylenpalttisesta vieraanvaraisuudesta on monasti ollut mielessäni tällä matkalla. Kirjassaan Kapuscinski kuvailee myös peilin kääntöpuolta: läpitunkevaa korruptioa, pimeää diktatuuria ja nationalismin nousua, jotka estävät näiden maiden ihmisiä nousemasta köyhyydestä parempaan elämään.

Azerbaidzhan on 2000-luvulla rikastunut huimasti sen seurauksena, että tuloja maan öljy- ja kaasukenttien rikkauksista ei enää lähetetä Moskovaan, vaan ne käytetään kotimaassa. Tosin energian hinta on viime vuosina romahtanut, mikä on vaikuttanut muuhunkin kuin valuutan hintaan. Mutta mihin maasta pumpatut rikkaudet käytetään?

Maata hallitsee Alievin klaani, jossa presidentin virka näyttää kulkevan perinnöllisenä isältä pojalle. Yleisesti uskotaan, että yhteiskunnan läpi tunkeutunut korruptio johtaa huipulle saakka. Sen tiedon mukaan nykyinen diktaattori Ilham Aliev johtaa maata ja sen kehittämistä rautaisella otteella. Kerrotaan myös, että maan kulissimainen vaalijärjestelmä on ollut pakko varmistaa sellaiseksi, että oppositiolla ei ikinä ole mahdollisuuksia vallanvaihtoon. Kurinpito on ollut sen verran julmaa, että valtaa pitävän klaanin vaihtuminen merkitsisi Alijevin suvulle ja suosikeille joko maanpakoa tai hengen lähtöä. Tällaiset suppeat valinnan mahdollisuudet taitavat yleisemminkin kuulua diktaattorin elämän varjopuoliin.

Viiden vuoden poissaolon jälkeen voi nyt nähdä, että Bakuun nousee toinen toistaan mauttomampia, pömpöösejä pilvenpiirtäjiä, muutama uusi moottoritie halkoo maata ja huippukalliita länsiautoja suhaa niillä entistä enemmän. Maa on ostanut suuria määriä hävittäjäkoneita, ohjuksia ja panssareita odottaessaan tilaisuutta päästä yrittämään Vuoristo-Karabahin takaisinvaltausta Armenialta. Niin ja vielä: poliisien BMW 321 –merkkisiä partioautoja on kaikkialla. Mutta samanaikaisesti Bakun pilvenpiirtäjien varjossa on köyhien slummeja. Saimme myös kokemusta siitä, miten päätieverkko on hirvittävässä kunnossa heti moottoriteiden välissä. Maaseudulla eletään melkein yhtä vaatimattomasti kuin silloin kun Nobel täältä öljyä löysi. Vain lommoinen Lada pihalla edustaa kehitystä.

Tällä matkalla poliisit eivät pyytäneet lahjuksia, vaikka muuten meitä puhuttelivatkin. Mutta maahan pääsy on ollut viimeiset viisi vuotta aika vaikeaa, sillä viisumin hankinta on tehty hankalaksi. Terroristeja ja demokraatteja pelätään, tulijat halutaan kontrolliin.

Netistä löytyy jo tietoja maan nähtävyyksistä sekä matkailuyrityksistä, joilta voi varata majoitusta ja opastusta. Joskus itsekin mukana olleena tiedän, että EU, Maailmanpankki sekä lukuisat säätiöt ja kehitysapujärjestöt ovat työntäneet miljoonan toisensa jälkeen matkailun kehittämiseen. Azerbaidzhanin hienot vuoristot pohjoisessa ja etelässä, vaikuttavat aavikot idässä sekä Kaspianmeren rannikko – puhumattakaan Bakun vanhasta kaupungista – tarjoavatkin paljon mahdollisuuksia. Ennen lähtöämme maahan otin netin kautta yhteyttä useaan tahoon kysyäkseni hintoja ja paketteja. Meitä kiinnostivat mm. Shahdagin, Ag Golin ja Shirvanin kansallipuistojen majoitus- ja opastusmahdollisuudet, joita netissä esitellään kauniilla kiiltokuvilla.

Pommitin useita osoitteita lisätietojen toivossa. Vain yksi viidestä vastasi ja lupasi auttaa, mutta ei kuitenkaan koskaan palannut asiaan. Matkan aikana saamani kokemus Shirvanin kansallispuiston opastuksesta vahvisti näkemystäni siitä, että tältä osin juuri mikään ei ole muuttunut – ainakaan parempaan.

Tämä maa ei ole ainoa lajissaan. Samanlaisia diktaattoreita, korruptiota ja suuria sisäisiä jännitteitä tunnetaan myös monista naapurimaista. Ulkomainen turisti voi vain toivoa, että joskus väistämättä tuleva muutos voisi hiipiä maahan hiljaa ja rauhanomaisesti.

AH2A5018-3

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress