Blogi: luovasti luonnosta

10.5.2016 – Viimeinen aamu luonnossa

tuhat lammasta

Tuhat lammasta ja paimen aamuisella arolla.

Kun ne tuhat lammasta ohittavat leirimme kuudelta aamulla, on meidänkin aika nousta ihailemaan maisemaa. Kaksi tuulihaukkaa leijailee reikävuoren ympärillä. Kaksi alppivarista näyttäisi suunnittelevan kodin perustamista yhteen niistä monista reijistä, joita tämä komea luonnonmuodostuma tarjoaa. Mutta tällä vuorella ei asu kotkaa, huuhkajaa tai aavikkohaukkaa, joita sieltä mielellämme löytäisimme.

teltta-aamu

Risukeitin, tämän matkan uusi, hieno innovaatio on kuumentamassa vettä aamupuuroa ja kahvia varten.

Jatkamme länteen. Kuiva tasainen aromaa, jota luonnehtivat laajat paljaat laikut, vaihtuu kauniisti kumpuilevaksi heinäaroksi. Samalla pikkukiurujen ja arotaskujen valtakunta vaihtuu arokiurujen maaksi, jossa siellä konsertoi myös lyhytvarvaskiuruja ja pikkukiuruja. Mustaotsalepinkäiset käyttävät tähystyspaikkoina hyväkseen pieniä kumpuja ja niitä harvoja risuja, joita maisemasta löytyy. Vähän rehevämmästä notkelmasta löytyy mustapääsirkkuja ja harmaasirkkuja laulua virittelemässä.

Lännessä ei ole yhtä kuivaa kuin idässä. Eiliset sadekuurot ovat kastelleet tätä aroa niin, että etenkin alamäissä autosta on piteleminen. Ylämäissä taas pidellään rystyset valkoisina penkistä kiinni ikään kuin se auttaisi ylöspäin liukastelua. Tuija on erinomaisen rauhallinen ja hyvä kuljettaja. Hän pitää auton urallaan samalla kuin minä saan skannata maiseman lintuja ja antaa sopivasti pysähtymiskäskyjä kun joku kuvattava lintu sattuu hollille.

maisema 2

Gobustanin länsiosan ruohoaroa. Täällä maisema on kauniin pyöreästi kumpuilevaa. Täällä tarkistimme, josko munkkikorppikotkalla olisi ollut pesänsä kumpareen laella. Ei ollut.

Taivaalla kaartelee neljä isoa petolintua. Isot tummat ovat munkkikorppikotkia, joista toinen liukuu ylitsemme, mutta se jäljelle jäänyt laskeutuu ruohoisen harjanteen päälle, asettuu siellä makaamaan. Aivan kuin tällä suurella linnulla olisi pesänsä siellä. Vähän pienemmät pedot taivaalla ovat arohiirihaukkoja. Toisella jyrkänteellä on kolme lintua: yksi valkoinen ja kaksi isoa pitkäkaulaista. Hetken on jännitystä ilmassa. Nämä ovat lintuharrastuksen herkkuhetkiä: ihan oudon näköisiä lintuja kiikarissa! Kaukoputkella alkaa tilanne purkautua. Valkoinen lintu on pikkukorppikotka ja pitkäkaulaiset ovat ruostesorsia. Jälkimmäiset ovat arojärvien asukkeja, jotka munivat ja hautovat munansa esimerkiksi kalliojyrkänteiden halkeamissa tai maankoloissa. Edellisen kerran tapasimme näitä kauniita ja harvinaisia sorsia Acinchour-järvellä toisella puolella Azerbaidzhania.

Vielä ovat menossa kaksiviikkoisen retkemme viimeiset jännityksen tunnit. Hitaasti kuoppia väistäen ja mutavelliä halkoen matkamme jatkuu ja aika kuluu. Bensamittari näyttää huolestuttavia lukemia eikä isoa tietä vieläkään näy. Välillä pysähdymme kiikaroimaan arolla olevia, hyvin köyhän näköisiä karjatiloja siinä toivossa, että löytäisimme pikkutuulihaukkojen yhdyskunnan tai punakottaraisparven, joka on asettumassa taloksi. Näitä täällä asuu, mutta nyt ei kumpiakaan satu kohdalle.

kylä arolla

Köyhääkin koyhempi karjatila ruohoarolla. Nämä paimenet siirtyvät kesäksi lampaineen vuoristoon, jossa ruoho säilyy vihreänä.

Karjatilojen vaatimattomissa taloissa asuvat paimenet perheineen. Lähiviikkoina arojen heinä kulottuu ruskeaksi ja silloin paimenet ja karjalaumat muuttavat vuorille, jossa ovat tämän kansan kesälaitumet. Taas syksyllä takaisin, talvi asutaan täällä, surkeiden liejuisten teidän päässä kurjissa taloissa. Näiden talojen katolla ei näy satelliittiantenneita eikä pihoilla seiso maastureita vaan joku loppuun käytetyn näköinen Lada.

Kaspianmeren rantatie löytyy juuri vähän ennen kuin bensa loppuu. Pesetämme automme ja palaamme samaan hotelliin, josta matka alkoi. Vielä käydään pieni piristävä riita autovuokraamon kanssa siitä, kenen vastuulla oli auton huono kunto – kunto silloin kuin matkamme alkoi. Huomenna koneeseen ja kohti kotia.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress