Blogi: luovasti luonnosta

3.5.2016 – Kuivaa aroa etsimässä

Acinochur-järveltä se löytyy! Vajaat kymmenen kilometriä pitkä matala järvi makaa tasangolla hiekkakivivuorten välissä Mingachevirin pohjoispuolella. Kartallakin järvi on, mutta sinne ei johda teitä! Kolkuttelemme kuoppaista tietä pitkin suuren kylän, Kitshi Dähnän läpi ja ohi. Se on kuten tuhannet muut kylät tässä maassa: köyhä, epäsiisti, mutta asuttu ja elossa. Kaunis järvi kimaltelee siellä noin viiden kilometrin päässä. Satapäinen lehmälauma ja lukematon määrä lampaita vaeltaa parin paimenen edellä siellä jossain kaukana. Langalla istuu sininärhiä ja kultarintaisia mustapääsirkkuja laulaa parinkymmenen metrin välein, siltä ainakin tuntuu.

mustapääsirkku

Mustapääsirkku on täällä tavattoman yleinen kosteilla niityillä ja ojanvarsilla. Linnun laulu on yhtä kaunista kuin uroksen korea puku.

Täällä ei ole hotelleita eikä niitä kaivata. Haemme telttapaikkaa eri puolilta huonolla menestyksellä. Lopulta rohkaisemme mielemme ja lähdemme ajamaan alas järveä kohti seuraten olematonta tieuraa, jota pitkin valkoinen Lada meni ennen meitä. Pari kilometriä lähempänä pysähdymme keskustelemaan viikatemiehen kanssa. Hän niittää korkeaa heinää ja kasaa sitä kuivumaan. Kylän pojat tulevat sitä hakemaan aasin vetämissä kärryissä. Mies neuvoo ajamaan lähemmäs järveä, mutta ei liian lähelle, jossa voi upottaa.

Viimeiset kaksi kilometriä hirvittävät etenkin Tuijaa, sillä mitään tieuraa ei ole.  Auton keula puskee läpi heinäniityn. Rannan lähestyessä heinä lyhenee kuivaksi aroksi, maa renkaiden alla on yhä tasaista ja kovaa. Täällä alhaalla heinä on keltaista ja kuivaa, punaiset kukat värjäävät aroa vaalean punaiseksi. Järven matala ranta on vain viidenkymmenen metrin päässä. Olemme löytäneet leiripaikkamme, täällä haluamme nukkua ensi yön.

Heinän lyhetessä arokiurujen rullaava laulu muuttui pikkukiurujen surahteluksi. Muuttavat lapinkirviset pihisevät samalla tavalla kuin kotimassakin. Arolta lähtee lentoon erikoisen näköinen lintu, joka vähän muistuttaa teertä, mutta valkeat juovat siivellä auttavat määrittämään otuksen pikkutrapiksi. Niitä talvehtii täällä suurin parvin, mutta tähän aikaan vuodesta ne ovat jo pesimäseuduillaan Kaspianmeren pohjoispuolella, paitsi tämä jälkeenjäänyt. Kaksi niittysuohaukkaa saalistelee aron päällä, aiemmin näimme järven suunnalla pikkukiljukotkan ja merikotkan.

teltta Acinochourilla

Unohtumaton ilta Acinochur-järven rannalla ruostesorsien ja flamingojen naapurissa.

Järvellä ui kolmekymmentäkuusi ristisorsaa ja kymmenen ruostesorsaa. Parisataa flamingoa seisoo keskellä vettä. Pystytämme teltan ja kohta ilta pimenee. Mustassa yössä näkyy kaksi valoviirua idässä, kylän väki ei ole vielä nukkumassa. Flamingojen ronkutus kuuluu kaukaa, vähän lähempänä ääntelee viiriäinen. Kylläpä on hyvä nukkua teltassa!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress