Blogi: luovasti luonnosta

2.5.2016 – Sadetta koko päivän

Sadetta on piisannut tällä matkalla joka päivä. Niin tänäänkin. Netti tarjoaa lukuisia sääennusteita myös tämän maan eri kaupunkeihin ja rajoneihin, mutta kaikki ne ovat olleet hyvin optimistisia, sanoisinko liian aurinkoisia. Tänään sade alkoi tihkuna, jatkui ihan tavallisena ropinana, piti vähän taukoa ja sitten satoi rankasti. Tätä aamusta iltaan.

Ystäviä

Uudet ystävämme Rahid ja Muhammad tarjosivat meille hienon lounaan eräässä Masallin ravintolassa. Kiireinen matkaohjelmamme ei mahdollistanut tutustumista Rahidin perheeseen ja omakotitaloon kaupungin laidalla.

Poikkeamme ohi ajaessamme lounaalle Rahidin kanssa Masallissa. Hän on kutsunut mukaan kouluaikaisen englannin opettajansa. Siinä hyvän ruuan ja rupattelun lomassa Rahid kysyy, josko tulisimme hänen perheensä luo yöksi. Ymmärrämme, että vaimonsa ja kolme lastaan odottaisivat meitä kotiinsa, joka on kaupungin ulkopuolella.  Rahid näyttää todella pettyneeltä, kun kerromme, että meidän pitää jatkaa matkaamme, jotta ehtisimme nähdä tärkeimmät kohteemme toisella puolella maata. Vieraanvaraista kansaa nämä azerit.

Haluamme nähdä aurinkoa ja käännämme keulan kohti länttä, sillä Azerbaidzhanin länsiosassa, lähellä Georgian ja Armenian rajaa on laajoja aroja ja puoliaavikoita. Siellä sataa hyvin vähän ja voisi olla tähän aikaan vähän kuivempaa. Täällä maan eteläosassa, rannikolla on subtrooppinen ilmasto, minkä olemme todeksi kokeneet.

perunapelto

Tieverkko pääteiden ulkopuolella on kurjassa kunnossa. Tänään pompottelimme rankassa sateessa Masallista Mingacheviriin.

Ystävämme neuvovat, että suorin tie Masallista Mingacheviriin on hyvin huonossa kunnossa. He neuvovat ottamaan pidemmän tien Salyanin kautta. Näin teemme, mutta joudumme Salyanin ja Shirvanin välillä noin viidenkymmenen kilometrin tienpätkälle, jonka rinnalla perunapeltoakin olisi helppo ajaa. Vettä tulee taivaan täydeltä, tie on täynnä arvaamattomia vesikuoppia, joiden kanssa tarkkaavaisuus ei saa herpaantua hetkeksikään: ainakin tuhat kertaa pitää valita salamannopeasti joko ohjauspyörän vempautus tai siisti jarrutus ja lievä kaasutus. Jokainen vastaantuleva auto tai ohittava hurjapää heittää kuravettä päällemme. Kaikki onneksi loppuu joskus ja niinpä löydämme mukavan pikkuhotellin Kurdamirista muutaman sadan kilometrin matkan jälkeen.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress