Blogi: luovasti luonnosta

19.10.2010 – Kylä pilvien yläpuolella

Maastoauto jurruttaa ylös käsittämättömän jyrkkää uraa, jota vesi on kovertanut ja lehmät miinoittaneet. Vuoroin auton kylki melkein raapii kiviseinää, vuoroin huojuu puoli kilometriä tyhjän päällä. Kun serpentiinin mutkia on seitsemän tai kahdeksan takana, alkaa läpi sumun – tai oikeammin vuoristokylän päällä makaavan pilven – paistaa himmeä aurinko. Kohta näkyy sinistä taivasta ylhäällä ja sitten koko vihreä huippujen ja alppiniittyjen maisema rävähtää näkösälle. Olemme pakottaneet automme viemään meidät niin ylös kuin vain pääsee Zuvandin vuoristoalueella. Se on Talish-vuoristossa eteläisessä Azerbaidzhanissa, kohta Iranin rajan tuntumassa.

Maisema on erikoinen vihreiden huippujen ja kiviröykkiöiden saaristo valkoisessa meressä. Laaksoissa makaa auringossa hohtavia pilviä, mutta niiden yläpuolella olevat huiput kylpevät auringon valossa. Vihreillä alppiniittyjen rinteillä paimenet ja niiden sutta muistuttavat laumanvartijakoirat pitävät suuria lammastokkia koossa. Viitisentoista hevosta juoksee kaviot kumisten alas rinnettä. Ilma on raikas hengittää, aurinko paistaa kuumasti ja pohjan poika nauttii kesäilmasta.

Ylämaiden laitumia

Meidät toi tänne Hadsi Safarov, Hirkanin kansallispuiston varajohtaja. Hänen vanha setänsä Mirzagan Safarov on todellisen vuoristosairaalan, vaahteroiden varjossa olevan pienen kivirakennuksen ”Bas Hakim”, ylilääkäri. Tämä aristokraattisen näköinen vanha mies hoiti aikanaan Shiralev Muslimovia, joka kuoli 168 vuoden iässä vuonna 1973 omassa kotikylässään, läheisessä Bazarvudissa. Jälkeenpäin on epäilty, että tokko Shiralev-vainaa oli todellakin syntynyt vuonna 1805, mutta muutaman vuoden heitto vuosien laskussa ei vähennä suorituksen arvoa. Toinen vanhus nukkui pois täällä Chairudin kylässä 143-vuotiaana. Myös Hadsin isoisän isä eli 123-vuotiaaksi ja meni leskimiehenä naimisiin vähän päälle kolmekymppisen nuorikon kanssa vielä yhdeksänkymmenvuotiaana. Saivat kuitenkin elää onnellisena yhdessä yli kolmekymmentä vuotta, kuten Hadsi meille kertoi.

Vuoristosairaalan ylilääkäri ja hänen veljenpoikansa Hadsi

Vanha herra Safarov antoi meille haastattelun näistä ihmiskuntaa ikuisesti kiinnostavista kysymyksistä: miten elää vanhaksi ja miksi juuri täällä eletään kauemmin kuin missään muualla? Hän painotti terveitä elämäntapoja ja puhdasta vuoristovettä. Ihmiset elävät täällä vaatimatonta, mutta tervettä elämää. Tosin hän mainitsi, että ajat ovat huonontuneet eivätkä kylän tervaskannot näytä enää rikkovan ennätyksiä. Hän itse on vasta 75 vuotta vanha, ja jaloissa on jo ongelmia. Minä ja Petteri kyllä arvioimme, että tokko tässä kylässä on paljon mikään muu muuttunut viimeisten vuosisatojen aikana kuin, että pihoilla näkyi kaksi venäläisvalmisteista maastoautoa ja yksi isopyöräinen kuormuri sekä että taloissa oli televisioita. Autot tuskin ovat kovin vaarallisia, mutta televisio lienee tuhoisa vanhoille traditioille ja kylien yhteisöllisyydelle.  Jälkeenpäin totesimme, että hirvittävässä kunnossa oleva tie Lerikistä Chairudiin toivottavasti säilyy yhtä kamalana tulevaisuudessakin ja säästää kylän pahemmalta tapain turmelukselta.

Tämä on suuri kylä, asukkaita on 2500 ja sairaalan lisäksi siellä on parinsadan oppilaan koulu. Koulun historian opettaja Sarim Karimov vei meidät kotiinsa ja esitteli siellä vanhempansa, vaimonsa ja kaksi pientä lastaan. Meidät kestittiin mennen tullen ja saimme tuntea itsemme arvostetuiksi vieraiksi. Sarim on kirjoittanut kaksi kirjaa Lerikin alueen esihistoriasta. Hän näytti meille savesta tehtyä lammasta ja pronssista keihään kärkeä, jotka eräs valpas koulupoika löysi äskettäin vuorilta. Niillä oli ikää tuhatviisisataa vuotta. Ylhäällä huippujen tuntumassa hän esitteli laajalla käden liikkeellä kumpujen kiviröykkiöitä, jotka olivat noin kolmetuhatta vuotta vanhoja heimopäälliköiden hautoja.

Pilvet peittivät laaksot, mutta ylhäällä vuorilla oli hienoa

Kun tähän vielä lisätään Hadsin matkalla kertomat tarinat siitä, miten hänen ylöspäin laskien seitsemäs isoisänsä 1800-luvulla oli arvostettu tulkki, joka farsin, arabian, venäjän ja turkin taitoisena välitti Persian shaahin ja Venäjän tsaarin välisiä keskusteluja, voimme vain tuntea itsemme sielultamme köyhiksi länsimaalaisiksi, joiden perspektiivi maailman menon arviointiin on pahasti rajoittunut. Näihin ihmisiin verrattuna meiltä puuttuu jotakin, mitä elintaso ei voi korvata.

Bloginpitäjä pilvien päällä

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress