Blogi: luovasti luonnosta

7.4.2015 – Viimeinen lintupäivä Israelissa on valkenemassa

Aurinko on nousemassa yhden puun vadilla.

Aurinko on nousemassa yhden puun vadilla.

Tänäänkin aurinko nousi täsmälleen kello 6.30. Me olimme ottamassa sitä vastaan yhden puun aavikolla eli Seifimin vadilla. Yritän saada kuvia siitä, miten auringon ensi säteet valaisevat yksinäisen akasian. Mutta puu onkin kasvanut satoja vuosia varjossa, johon auringon säteet osuvat vasta vähän myöhemmin. Tämä on sama laakso, jossa näimme kaksi päivää sitten harvinaisen varpuskiurun Afrikasta.

Taas täällä on liikennettä. Kohta auringon noustua paikalle tippuu auto toisensa jälkeen. Pian meitä on täällä yhdeksän henkilöä, joista seitsemän komppaa kiurumaastoja.

Minä kuvaan aamun valoja ja Tuija seuraa lintumaailman tapahtumia. Kaksi ensimmäistä tuntia auringonnousun jälkeen ovat vilkkaimmat. Pikkuaavikkokiurut aloittavat laulunsa, töyhtökiurujen ääni on ylinnä. Tuntemattomia lintujen ääniä liikkuu taivaalla. Yksi uusi ääni on pieni, nenäsointinen törähdys, jonka tunnistan aavikkotulkuksi. Muutama lentää aavikon päällä ja brittiläinen kolleega varmistaa määrityksen näkemällä linnut maassa.

Vähän myöhemmin tulee jostakin aavikolle taskuja. Ne liikkuvat vilkkaasti ja häviävät nopeasti. Vaikeasti tunnistettavia vaaleita taskuja on useita liikkeellä, mutta yksi aavikkotasku ilahduttaa joukossa.

Tämä kaunis laakso jää matkamme viimeiseksi retkikohteeksi. Toivottavasti muistamme ensi kerralla tien tänne. Aavikon kiurut ja taskut kulkevat joka kevät tätä kautta pohjoiseen.

aavikko keltakukkia

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress