Blogi: luovasti luonnosta

3.4.2015 – Taas aavikolla

Jotakin lumoavaa näissä aavikoissa on. Samanlaista selittämätöntä kuin vuoristoissa, joita olemme tähän asti harrastaneet matkakohteina. Onko se korutonta autiutta vai laajoja näkymiä, joissa ihmiskäden jälki on niukkaa tai olematonta?

Tänä aamuna taivas on pilvistä kirjava ja tähtäämme Eilatin pohjoispuolella aukeavalle aavikolle, jossa kasvaa matalia akasiapensaita. Löydämme sieltä odottamatta kolme kattohaikaraa, jotka lienevät illalla laskeutuneet sinne yöpymään. Nytkin ne laiskasti astelevat kauemmas eivätkä pakene lentämällä. Kolmekymmentä kolme mehiläissyöjää pörhistelee kuivan kelon latvassa ja pian ne nousevat iloisesti purputellen taivaalle nokat kohti pohjoista.

Nouseva aurinko valaisee lännen vuoria, taivaan yli kulkevat pilviraidat tekevät valoista ja taivaan väreistä koreita. Tummat ja vaaleat vuoret ikään kuin syttyvät ja sammuvat vuorotellen. Aamun ilma on raikas. Onko kauniimpaa paikkaa kuin aavikko aamulla?

Jordaniasta nouseva aurinko valaisee lännenpuolen ylimpiä vuoria.

Jordaniasta nouseva aurinko valaisee lännenpuolen ylimpiä vuoria.

Jatkamme matkaa kauemmas aavikolla olevalle Neot Semadarin kibbutsille. Tällä kertaa ei kiinnosta kibbutsin historia, viljelymenetelmien kehittyneisyys tai aurinkoenergian ennakkoluuloton hyväksikäyttö, vaan kibbutsin kakka-altaat. Niiden ympärille tapaa keskittyä lintuja. Nytkin poimimme sieltä neljä balkaninuunilintua, naamiokyyhkyn, arotaskun, isopurppuramedestäjän, punapäälepinkäisen ja valko-otsalepinkäisen sekä joukon tavallisempia mukavia lintuja.

Balkaninuunilintu on pieni ja harmaa, mutta sillä on vihreää siivillä ja yläperässä.

Balkaninuunilintu on pieni ja harmaa, mutta sillä on vihreää siivillä ja yläperässä.

Isopurppuramedestäjä kukilla. Tämän linnun englanninkielisestä nimestä (Palestine sunbird) syntyi kerran keskustelua eräällää kibbutsilla.

Isopurppuramedestäjä kukilla. Tämän linnun englanninkielisestä nimestä (Palestine sunbird) syntyi kerran keskustelua eräällää kibbutsilla.

Kibbutsin kahvilassa juomme amerikkalaiset kahvit ja jatkamme Uvdan laaksoon. Kävelemme taas pitkän matkaa aavikolla, käymme mustien vulkaanisten kivien muodostamilla kukkuloilla ja kiikaroimme silmä tarkkana tyhjää aavikkoa. Siellä on kuitenkin löydettävissä kaksi nummikirvistä, viisi rusotaskua ja yksi kalottitasku. Pikkukorppikotka lentää ylitsemme ja arabihaukan näköinen iso, teräväsiipinen haukka ohittaa meidät vähän liian kaukaa, jotta haukka olisi ollut meidän taidoillamme tunnettavissa.

Tänään on perjantai. Loppuiltapäivästä yritämme löytää Eilatista ravintolaa, jotakin ruokapaikkaa tai edes kioskia, joka on auki. Tai ihmisiä. Kadut ovat tyhjät. Ihan tyhjät. Lähikorttelien mustia siirtotyöläisiä näkyy, mutta ei israelilaisia. Sapatti alkaa vasta auringonlaskun aikaan, mutta ihmiset ottavat ennakkoa. Nyt alkaa myös Peshar-juhla, jossa viikon aikana ei nautita mitään viljatuotteita. Erikoista meille on sekin, että jopa huoltoaseman myymälässä keksipaketit on peitetty pois näkyvistä. Yhteiskunta pitää huolen siitä, että uskonnollista juhlaa kunnioitetaan. Tämä poikkeaa siitä, mihin meillä Euroopassa on totuttu. Keksien veroiset pikkuasiat sentään jätetään yksilön omaan harkintaan.

Lopulta löysimme auki olevan ravintolan rannan hotellialueelta. Sea Foods –ravintolan kalalistalla oli altaassa kasvatettua tilapiaa ja norjalaista lohta. Tätä tilasimme.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress